2 työkalua kriittisen ajattelun ja suh­teel­li­suu­den­ta­jun kehittämiseen

"Etkö tiedä, poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan?" Näin lausui Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstjernan pojalleen Johanille armon vuonna 1648.

Kansanviisauden mukaan älykäs selviää ongelmista, joihin viisas ei koskaan edes joudu. Antiikin filosofiassa hyvä elämä ja viisaus tarkoittivat muun muassa kyky katsoa laajempaa kuvaa, ja irrottaa itsensä tilanteesta. Tätä kutsutaan suhteellisuudentajuksi.

Yksinkertaisimmillaan suhteellisuudentaju on kykyä irrottaa päätös nykyisestä tilanteesta ja verrata sitä johonkin toiseen tilanteeseen.

Kriittinen ajattelu on suhteellisuudentajulle elintärkeää: kyseenalaistaminen kannattaa. Systemaattisen, kriittisen ja loogiseen argumentaatioon pyrkivän ajattelun oppiminen muuttaa ajattelun selväksi ja kirkkaaksi.

Harmi vain, että sana kriittisyys ymmärretään pääsääntöisesti kritiikittömästi ja haitallisella tavalla.
Jotta ymmärtäisimme hyödyllistä kriittisyyttä, meidän tulee tehdä ero ongelma- ja ratkaisukeskeisen ajattelun välillä.

Keskeinen tekijä liittyy kehystämiseen, siihen, näyttäytyykö tilanne meille "ongelmana" vai "haasteena". Mikäli näemme tilanteen ongelmana, huomiomme kiinnittyy ensisijaisesti omiin resursseihimme. Toisaalta sama tilanne voidaan nähdä haasteena, jolloin oletetaan jo lähtökohtana, että se on ratkaistavissa.

Kyky tämän eron tekemiseen selittää onnistumista ja henkistä hyvinvointia varsin merkittävällä tavalla: ratkaisukeskeinen ajattelutapa on kaiken hyvän ajattelun, päätöksenteon ja kommunikaation keskiössä.

Ajatus on usein vaikea ottaa vastaan, koska kulttuurissamme elää tietty käsitys kriittisestä ajattelusta, jota pidetään suuressa arvossa etenkin asiantuntija-aloilla. Tunnen lukuisia ihmisiä, joille "kriittinen ajattelu" on merkki älykkyydestä.

Sana "kriittinen" tulee kreikan kielen termistä krinein, joka tarkoittaa erottelua, punnitsemista ja päätöksentekoa. "Kriittinen ajattelu" onkin siis pyrkimystä kokonaiskuvaan, kummankin puolen näkemistä ja huolellista punnitsemista puolesta ja vastaan.

Ratkaisukeskeinen, avoimella tavalla kyseenalaistava kriittisyys on asenne, joka leimaa hyvää ja selkeää ajattelua. Siksi tällaisen kriittisen asenteen kehittäminen on tärkeää niille, jotka mielivät hyviksi päätöksentekijöiksi. Asenteen kehittäminen vaatii harjaannusta ennen kaikkea kyvyssä vääntää ajattelunsa ongelmakeskeisestä ratkaisukeskeiseen ja kyvyssä kyseenalaistaa tavalla, joka ei oleta oikeaa vastausta, vaan jättää ratkaisun avoimeksi.

Hyvä työkalu näiden kehittämiseen on argumentaatiotaitoon ja argumentatiiviseen ajatteluun syventyminen. Argumentatiivinen ja kriittinen ajattelu tarkoittaa analyyttistä, maltillista ja subjektiivisuutensa myöntävää ajattelua, joka pyrkii objektiivisuuteen nojaamalla perusteluihin, todistusaineistoihin ja päättelyyn. Se ei sisällä ajatusta oikeassa olemisesta, vaan lähtee oletuksesta, että me emme ole vielä oikeassa.

Kun vähitellen oppii näkemään maailman pikemminkin argumenttien kuin tosiasioiden termein ja ymmärtää, miten kaiken takana on aina taustaolettamuksia kyseenalaistettavaksi tai loogisia suhteita, joiden johdonmukaisuus ei välttämättä ole kuin pinnallista, pystyy helpommin tähän etäisyydenottoon.

Suhteellisuudentaju ei ole missään nimessä helppo laji, sillä perspektiivi on ensimmäisiä asioita, joita menetämme, kun emotionaalinen vauhtimme kiihtyy joko hyvässä tai pahassa.

TIK/TAK
Eräs helpoimmista tavoista löytää hukassa oleva ratkaisukeskeisyytensä löytyy Michael Michalkon kirjasta Thinkertoys. Michalkon tekniikka on nimeltään TIK/TAK, ja sitä on syytä käyttää aina, kun huomaa vellovansa ongelmissa:

Vähin erin ratkaisukeskeinen ajattelu kehittyy automaattiseksi. Se vaatii usein harjoittelua ja useammassa eri ympäristössä tai aihepiirissä tämän tekniikan harjoittamista. Ajan mittaan kenties tulet huomaamaan, että ongelmat eivät enää ole entisensä: ne ovat lähinnä teknisiä haasteita.

KRIITTISEN AJATTELUN 1-2-3
Tämä kolmiportainen, avoin mutta jämäkkä lähestyminen on erittäin hyödyllinen ajattelun rutiini. Argumenttien tunnistamista ja analysointia on parasta harjoitella määrätietoisesti eri yhteyksissä ja aihepiireissä. "Väite–peruste"-muistiinpanojen tekeminen esimerkiksi palavereissa on erinomainen siirtymävaiheen työkalu nopeampaan argumentatiiviseen ajatteluun.

Etene näin:

1. Selvennä eli eksplikoi, mitä sanotaan ja millä perusteella. Tarkoituksesi on ensin ainoastaan tehdä selkoa, ei vielä ottaa kantaa. Yritä siis tunnistaa väite eli johtopäätös, jonka sanoja haluaa sinun uskovan, tai toiminta, johon sinun halutaan ryhtyvän.

2. Tunnista seuraavaksi perusteet eli se, mitä sanoja tarjoaa syiksi johtopäätöksen uskomiselle. Vetoaako hän johonkin todistusaineistoon? Vai onko kyseessä ajatus, joka nojaa tiettyyn tapaan määritellä käsitteet? Ovatko kaikki perusteet lausuttu julki vai sisältyykö ajatukseen "hiljaisia", tulkitsijan omaan päättelykykyyn liittyviä perusteita? Minkälaisia taustaoletuksia perusteisiin liittyy?

3. Kolmanneksi selvennä looginen kytkös väitteen ja perusteiden välillä. Onko yhteys väitteen ja perusteen välillä itsestään selvä vai pitääkö sitä täydentää lisäoletuksilla? Kyseenalaista eli problematisoi: pitääkö sanottu paikkaansa? Metodisääntönä oleta aina, että kyseessä on täysjärkinen henkilö ja perusteltu väite.

Tämä mielessä pitäen kysy, onko itse väite totta, todennäköinen, mahdollinen, uskottava tai muuten hyväksyttävä. Keksitkö perusteita tai vastalauseita, miksi se ei olisi (riippumatta siitä, mitä mieltä itse olet)? Ovatko perusteet ja niiden taustaoletukset tosia, todennäköisiä, mahdollisia, uskottavia tai muuten hyväksyttäviä? Pystytkö keksimään niille vastaesimerkkejä tai syitä, miksi ne eivät olisi?

Kun tarkastelet väitteen ja perusteiden välistä loogista yhteyttä, pystytkö keksimään vastaesimerkkejä? Jos kytkös ei ole ilmeinen ja siinä on jotain häiritsevää, pystytkö löytämään syyn?

Rakenna oma näkemyksesi eli argumentoi. Toisin sanoen ota kantaa. Kun punnitset eri vaihtoehtoja, oletko esitetyn kanssa samaa vai eri mieltä? Pystytkö esittämään oman väitteesi tilalle, vai onko kyseessä asia, joka yhä odottaa ratkaisuaan? Aina ei ole pakko tarjota vaihtoehtoa huonolle ratkaisulle, vaikka kriitikot usein tavataankin hiljentää "Keksi itse parempi" -argumentilla. Se vaatii aikaa.

Kun tarkastelet perusteluita puolesta tai vastaan, millä itse perustelet oman väitteesi? Jaatko esitetyt perusteet ja niiden taustaolettamukset vai tuotko mukaan omasi? Mitkä ne ovat? Pidä huoli siitä, että perustelet paremmin kuin kritisoimasi argumentti.

Kun arvioit kytköstä, miten itse liität perusteesi omaan väitteeseesi. Yritä olla mahdollisimman selvä ainakin itsellesi siinä, miten esittämäsi ajatukset liittyvät toisiinsa.

Kun harjaannut tässä "selvennä – kyseenalaista – ota kantaa" -rutiinissa, ajattelusi selkiytyy merkittävästi.

**

Teksti perustuu filosofi Markus Neuvosen kirjaan Päätä viisaasti (Alma Insights, 2014).