7+3 kysymystä, jolla testaat suhdettasi epävarmuuteen
Epävarmuus on luonteeltaan monimutkainen asiaintila, se sisältää lukuisia mahdollisia syy-seuraussuhteita ja epäjatkuvuuksia. Se muuttaa yhtä aikaa käsitystämme historiasta ja tulevaisuudesta, ajasta ja ajankulusta. Samalla muuttuu ymmärryksemme siitä, mistä tulemme ja minne olemme menossa.
Tämä taas vaikuttaa siihen, miten paljon olemme valmiita antamaan tilaa muutokselle.
Niin yksilön kuin organisaationkin tasolla epävarmuus nostaa esiin vahvoja tunteita. Se sekä pakottaa että antaa luvan ajatella uusiksi. Samalla se nostaa niin organisaation kuin yksilön kellotaajuutta ja antaa luvan keksiä itsensä uudelleen, luopua menneisyyden painolastista, niin henkisestä kuin taloudellisesta.
Epävarmuudessa korostuu kokonaisen joukkueen kykyä saada asioita aikaiseksi yksittäisen tähtipelaajan sijaan energian suuntautuessa epävarmoihin mahdollisuuksiin, mikä ei kuitenkaan poista normiyritystalouden lainalaisuuksia.
Omaa henkilökohtaista suhdettaan epävarmuuteen kannattaa arvioida rehellisesti ja moniulotteisesti. Seuraavaan testiin vastaaminen on hyvä alku. Eniten saat testistä irti, kun pyydät myös sinut hyvin tuntevaa kollegaa tai läheistä arvioimaan käyttäytymistäsi epävarmuudessa. Kiinnostavia tällöin eivät ole pelkästään molempien tulokset vaan niiden mahdolliset keskinäiset eroavaisuudet.
Pohdi siis seuraavia väittämiä, yksin ja yhdessä. Ne auttavat arvioimaan suhtautumistasi epävarmuuteen ja tarjoavat mahdollisuuden kehittyä. Me ihmiset olemme kykeneviä radikaaleihinkin muutoksiin, eikä kukaan meistä ole kohtalonomaisesti entisen minänsä vanki. Vastaa kysymyksiin numeerisin arvosanoin: 1 täysin eri mieltä, 5 täysin samaa mieltä.
- Jotain odottamatonta tapahtuu. En kuitenkaan tunne ahdistusta ja stressikäyrän nousua.
- Olen avoin muutokselle, jonka lopputulemasta ei ole tarkkaa tietoa.
- Olen valmis tekemään asioita, joita en ole tehnyt aikaisemmin ja joissa epäonnistumisen riski on normaalia korkeampi.
- En huolestu, jos en pysty kontrolloimaan yksityiskohtia tai muiden tekemisiä ympärilläni.
- Pystyn tekemään päätöksiä ja priorisointeja, vaikka mikään vaihtoehto ei lupaa hyvää lopputulosta.
- Hallitsen epävarmuudessa stressiä ja tunteitani, eivätkä ne purkaudu negatiivisesti ympäristööni.
- Ymmärrän ja analysoin, miten reagoin epävarmuustilanteissa, ja pyrin tarvittaessa muuttamaan käyttäytymistäni.
Miten vastauksesi painottuvat asteikolla 1–5? Ja vastasitko rehellisesti aidon itsereflektion kautta vai sen mukaan, mitä toivot itseltäsi ja mitä lähiyhteisösi ehkä sinulta odottaa? Varsinaista numeerista arvosanaa tärkeämpi loppu¬tulos on kysymysten synnyttämä keskustelu ja siitä vedetyt johto¬päätökset ja lisäoivallukset.
Tuloksia – olivat ne sitten lähempänä ykköstä tai viitosta – on hyvä täydentää vastaamalla seuraavin kysymyksiin:
- Miten olen aikaisemmin toiminut epävarmuus¬tilanteissa? Mitä olet oppinut niistä? Onko jokin tapahtuma tai asia muuttanut käyttäytymistäni?
- Onko taipumukseni vetää lopullisia johtopäätöksiä ensimmäisen impulssin perusteella, vai annanko aikaa lukuisille eri mahdollisuuksille?
- Ja onko oma kykyni toimia epävarmuudessa tänään huonompi kuin aiemmin, samaa tasoa kuin aiemmin vai parempi kuin aiemmin?
Miten vastasit? Mikä on kehityskaaresi? Me muutumme, niin arvoiltamme, arvostuksiltamme kuin kognitiivisilta kyvyiltämmekin. Se, mikä tuntuu isolta asialta 25-vuotiaana, on 45-vuotiaana häviävän pientä, ja toisin päin. Puhumattakaan siitä, miten katsomme elämäämme 80-vuotiaana. Ihminen ei ole vakio.
**
Petteri Lillberg on liikkeenjohtaja ja strategiammattilainen, jonka keskeiset elämänopit ja urapolku liittyvät talouden syviin epävarmuuskohtiin ja niistä nouseviin uusiin mahdollisuuksiin.
Petteri Lillberg: Epävarmuus – mikä mahdollisuus! (Alma Insights, 2024)
