Asian­tun­ti­juu­den kaksiteräinen miekka

Istuimme toivotun positiivisen raskaustestin äärellä. Sydämeni täyttyi ilosta, kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Samaan aikaan tunsin vatsani pohjassa jännitystä, huolta ja epävarmuutta. Päässä pyöri. Tuntui siltä, etten osaa pukea tästä mitään sanoiksi, ja muutamaa minuuttia myöhemmin olin jo selvittämässä, mitkä ovat kattavimpia lasten terveyteen ja kasvatukseen liittyviä tietokirjoja. Tutkittu tieto toi turvan tunnetta. Se oli jotain konkreettista, jonka avulla saatoin valmistautua tulevaan isyyteen. Ajattelin, että parhaan tiedon avulla osaisin välttyä virheiltä ja tehdä oikeita päätöksiä lapseni hyvinvoinnin kannalta.

Tämä asiantuntijaidentiteettiin kytkeytyvä taipumus haastaa kyvykkyyttä olla läsnä ja rakentaa inhimillistä yhteyttä.

Yhteys on syvää ja autenttista vuorovaikutusta, joka perustuu turvan kokemukseen ja luottamukseen. Se on kykyä olla aidosti läsnä toiselle ja hänen näkemyksilleen ja tunteilleen. Yhteys on myös tietoisuutta omista ajatuksista ja tunteista sekä valmiutta jakaa niitä toisten kanssa rehellisesti ja haavoittuvasti. Tällainen yhteys luo pohjan merkityksellisille ihmissuhteille, tehokkaalle yhteistyölle ja kestävälle johtamiselle.

Asiantuntija-ammateissa menestyvät ovat tyypillisesti rationaalisesti ajattelevia ja ammatillisia ansioitaan korostavia. Sisäinen motivaatio kumpuaa tarpeesta tavoitella syvempää totuutta ja osaamista sen löytämiseksi. Asiantuntijoilla on tyypillisesti korostunut saavuttamistarve ja he pelkäävät epäonnistumista, tietämättömyyttä ja maineen menettämistä. He hillitsevät näitä pelkoja alansa tiedollisella hallinnalla. Syvä tietotaito on oman ammattiylpeyden perusta ja näyttöä haetaan sille, että oma tekeminen ja aikaansaaminen on moitteetonta ja hyvää. Tämä tekninen huippuosaaminen, joka on asiantuntijauran alkuvaiheessa menestymisen avain, kääntyy kuitenkin herkästi haittatekijäksi, kun asiantuntijan pitäisi johtaa muita, vaikuttaa muihin ja rakentaa yhteyttä.

Rationaaliset asiantuntijat ovat loogisia ja systemaattisia ajattelijoita, jotka perustavat päätöksensä faktoihin ja todisteisiin. Liiallinen rationaalisuus voi rajoittaa emotionaalista älykkyyttä ja empatiaa. Asiat ovat harvoin vain asioita ja ihmismieltä voi harvoin rationalisoida. Huippuosaaminen voi itsessään luoda syvää yhteyttä, mutta kun yhteys toisiin asiantuntijoihin syvenee, vaikeutuu yhteyden luominen asiantuntijapiirin ulkopuolisiin henkilöihin. Inhimillisen keskustelun vaikkapa tunteista koetaan herkästi vähentävän uskottavuutta ja asiantuntijuutta, vaikka tosiasia on kuitenkin se, että oikeasti tavoittelemme aina tunnetta, oli se sitten mitä tahansa, mitä luulemme tavoittelevamme.

Välillä käy niin, että asiantuntijuuden rationaalisuus ei ole istu muiden tilannekuvaan ja heikentää siksi asiantuntijan yhteyttä muihin. Asiantuntijuus on kaksiteräinen miekka ja edellyttää ristiriitaisten asioiden yhtäaikaista ajattelua. Se on monille vaikeaa, ja ratkaisuksi mukaan otetaan välittäjä yhteyttä siltaamaan: "Lääkäri hoitaa tautia, hoitaja potilasta" tai "professori opettaa aihetta, assistentti opiskelijaa".

Asiantuntijuus luo joskus harhakuvitelmia siitä, miten hyvin oma ymmärrys ulottuu muiden ihmisten ymmärtämiseen. Todellisuudessa emme kukaan näe muiden mielen sisään, vaan havainnoimme mieltä välillisesti ja epätäydellisesti, tehden havainnoistamme johtopäätöksiä vaihtelevalla menestyksellä. Harvoin tiedostamme kuinka huonoja olemmekaan tässä arvailussa.

Asiantuntija kaipaa viitekehyksiä, malleja ja ymmärrettäviä työkaluja. Onneksi yhteyden laatua voi kohentaa viisivaiheisella kohtaamisen OK5-mallilla. Toteuttamalla kutakin elementtiä entistä huolellisemmin onnistuu paremmin missä tahansa keskustelussa: viritä, kuule, tutki, jäsennä ja sulje.

Virittäytyminen avaa oven mahdollisuudelle keskustella. Huolellinen kuunteleminen ja kuuleminen tuo keskusteluun turvallisuutta ja tilaa. Tutkiva ote tekee keskustelusta kiinnostavan ja auttaa tunnistamaan, mitä kaikkea asiaan liittyy ja mikä on tärkeää. Jäsentäminen auttaa erittelemään sen, mistä on keskusteltu ja mihin päätöksiin ja valintoihin sen perusteella sitoudutaan. Sulkeminen on keskustelun viemistä arvokkaasti päätökseen silloinkin, kun käsiteltävä asia ei tulekaan juuri sillä kerralla valmiiksi.

Asiantuntija on tyypillisesti vahvimmillaan tutkimisen ja jäsentämisen välimaastossa. Virittämisen merkityksestä on asiantuntijan välillä vaikea saada edes otetta. Tällöin ei synny kokemusta ihmisenä kohdatuksi tulemisesta ja pyrkimys olla suoraviivainen sekä tehokas johtaakin tehottomuuteen. Kuuleminen on siksi pinnallista: kuullaan omia ajatuksia tai korkeintaan asiaa, eli mitä sanotaan. Harvemmin kuullaan toista ihmistä, eli kuka tuo toinen on ja mistä hänen näkökulmansa kumpuaa. Tällöin muut kokevat herkästi, ettei heidän näkemyksiään arvosteta tai huomioida. Tutkiminen taas edellyttää uteliaisuutta ja epävarmuuden sietämistä voidakseen kulkea oman asiantuntemuksensa ulkopuolisillekin alueille. Sulkeminen tarvitsee harjaantumista etenkin keskeneräisyyden sietämisessä ja tunnejohtamisessa.

Huomaan usein, että vielä 13 vuotta myöhemminkin olen yhä oppimismatkalla isyyden, yhteyden ja johtajuuden saralla. Tuossa raskaustestin tulosten äärellä olisin tietämyksen haalimisen sijasta voinut valita olla syvästi läsnä siinä hetkessä vaimoni, tulevan lapseni äidin kanssa. Tunnustella yhdessä tuntemuksiamme ja keskustella siitä, mikä meille vanhemmuudessa on tärkeää ja tuottaa iloa. Luottaa tulevaan ja päästää irti kontrollista.

Lastemme kasvaessa olen ymmärtänyt, että tieto ja tekninen osaaminen auttavat, mutta eivät yksin riitä. Olen saanut lukemattomia käytännön oppitunteja siitä, miten tärkeää on olla syvästi inhimillisesti läsnä, arvostaen ja arvottamatta. Kuulla ja tutkia. Jäsentäminen ja tietäminen on harvoin ollut ratkaisevaa, vaikka asiantuntemuksella onkin paikkansa. Moneen otteeseen olen ollut kahden tärkeän kysymyksen äärellä: Mikä on minun ydinkipuni tai -pelkoni, jonka paljastumista pelkään? Minkälainen keskustelija ja yhteyden rakentaja minä olen?

Haen edelleen turvaa tiedosta ja sen jäsentämisestä. Kaikkea ei kuitenkaan voi ennustaa ja mitata. Asiantuntijana on tärkeää oppia sietämään omaa epävarmuutta ja tietämättömyyttä. Kuten kirjassamme toteamme: "Yhteys on monisyinen ja monipuolinen käsite. Vaikka se on käsitteenä hähmäinen, siinä ei ole mitään monimutkaista. Mutta sitä ei myöskään voi täysin ymmärtää. Eikä tarvitsekaan, sillä sellaista tämä ihmisenä oleminen on."

Vaikuttava asiantuntijuus rakentuu yhteydestä. Asiantuntijalla on syvempääkin arvoa kuin asiasisällön tiedollinen hallinta. Tiedon ja tietämyksen kasvaessa digitalisaation ja tekoälyn kehittyessä on entistä tärkeämpää kehittää inhimillisiä vahvuuksia: tunneälyä sekä vahvoja empatia-, vuorovaikutus- ja konfliktinratkaisutaitoja. Olla ihmisiksi. Vaikka asiantuntijuus ja yhteys ovat välillä ristiriidassa, on tämän ristiriidan sovittaminen tärkeää ja mahdollista. Joko–tai ei ole vaihtoehto, molemmista on ammennettava. Asiantuntijuus vailla yhteyttä jää irralliseksi.

***

Kimmo Kääriä on neljällä mantereella elänyt ekonomi, joka on johtanut yhteyttä aina ketteristä startupeista suuriin pörssiyrityksiin.