Bruttotulos piilottaa olennaisen
30.12.2015 voimaan tulleen uuden kirjanpitolain pienyhtiörajojen noston myötä aiempaa suuremmat osakeyhtiöt ovat saaneet raportoida tuloslaskelmansa liikevaihdon sijaan bruttotuloksesta alkavana. Bruttotuloksen käyttö piilottaa yrityksen liikevaihto- ja kulutietoja, kun mm. liikevaihto, liiketoiminnan muut tuotot, materiaalit ja palvelut netotetaan yhdeksi eräksi.
Samalla säädetty asetus pien- ja mikroyritysten tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista on tarjonnut suppeampia vaihtoehtoja myös muiden tilinpäätöksen erien osalta, kun pienyritykset voivat halutessaan raportoida tuloslaskelman ja taseensa vain erien ylätasolta. Yritys voi tällöin halutessaan raportoida velkansa ilman korollisten velkojen määrän tai saatujen ennakoiden erittelyä.
Kannattaako yrityksen piilottaa liikevaihto?
Tilinpäätösten analysoijana olemme törmänneet pienyhtiöissä yhä enenevissä määrin bruttotuloksilla alkaviin tuloslaskelmiin. Yksi tarkoitus lienee ollut piilottaa kilpailijoilta yrityksen liikevaihto- ja kulurakennetietoja. Onko liikevaihdon tai kulurakenteen piilottamisesta yritykselle kuitenkaan mitään konkreettista hyötyä? Tuloslaskelmasta voi laskea myyntikatteen lähinnä kaupan alan yrityksille, ja silloinkin myyntikate kuvaa vain koko yrityksen myynnin kokonaiskatetta.
Mitä haittaa yritykselle sitten voi olla suppeammasta raportoinnista?
Tilinpäätöksen tarkoituksena on tarjota informaatiota yrityksen tilasta sidosryhmille, kuten rahoittajille, asiakkaille, alihankkijoille, työnhakijoille jne. Liikevaihto on yrityksen analysoinnin kannalta oleellinen tieto ja pelkästä tulosnäkökulmasta raportoiminen piilottaa jotain olennaista. Liikevaihto kertoo yrityksen koon ja monet muut tunnusluvut suhteutetaan yrityksen liikevaihtoon. Puuttuvan liikevaihtotiedon vuoksi yritys saa automaattisesti huonomman luottoluokituksen tai sitä ei voida luokitella lainkaan. Yrittäjä joutuu tällöin tekemään ylimääräistä työtä toimittaessaan liikevaihtotietoa rahoittajalle, luottoluokittajille tai muille sidosryhmille, jotta yritystä voidaan arvioida niin, että lopputulos olisi yrityksen edun mukainen. Vastaavasti työmäärä lisääntyy myös tiedon hyödyntäjän puolella, kun normaalin automaattisen tiedonkeruun sijaan joudutaan erikseen pyytämään puuttuvia tietoja. Laajemmassa mittakaavassa tämä johtaa byrokratian ja kulujen lisääntymiseen.
Bruttotuloksella raportoidessa sidosryhmien tiedonsaanti yrityksestä heikkenee, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti yrityksen toimintaan, esimerkiksi silloin, jos yritys jää kilpailutuksen ulkopuolelle puuttuvan liikevaihtotiedon vuoksi. Myös suppeammalla tasekaavalla raportoidessa on riskinsä. Mikäli korollisia velkoja ei ole eritelty, luottoluokittaja yleensä olettaa varovaisuuden periaatteen mukaisesti kaikkien velkojen olevan korollisia. Mikäli taas yritys ei erittele taseensa saatuja ennakoita, huononee yrityksen omavaraisuusaste, sillä saadut ennakot vähennetään tunnuslukua laskettaessa taseen loppusummasta. Kaikista varminta on eritellä taseen erät toivotulla tarkkuudella suoraan taseeseen; mahdollinen liitetietokaan ei aina saavuta tilinpäätöksen analysoijaa.
Läpinäkyvyys on tätä päivää. On yrittäjän etu, että hänen yrityksestään on tarjolla samat tiedot kuin muistakin yrityksistä. Esimerkiksi Kauppalehden suositut yritysjuttusarjat, kuten Maakuntien Menestyjät tai Kasvajat, perustuvat tilinpäätöstietoihin ja liikevaihtonsa piilottava yritys jää auttamatta positiivisen näkyvyyden ulkopuolelle.
Pyytäessämme yrittäjiltä heidän puuttuvia tietojaan, monet eivät ole olleet tietoisia, etteivät he ole raportoineet yrityksensä liikevaihtoa tilinpäätöksessään. Vastuu ja valta tässä asiassa on kirjanpitäjällä, joten ethän suosittele suppeampaa raportointia asiakkaan edun vastaisesti.
