Elätkö muiden vai itsesi mieliksi?
Itsetuntemus hyvinvoinnin avaimena
Punaposkinen ja hengästynyt mies istahti minua vastapäätä junan hiljaisessa vaunussa. Hän kuului toisella puolella käytävää istuvaan miesseurueeseen, joka oli menossa Tampereelle iltaa viettämään, ehkäpä jääkiekkomatsiin.
– Huh, ehdinpä! hän huokaisi ja alkoi samalla etsiä jotain taskuistaan.
Sitä jotain ei kuitenkaan löytynyt. Siispä hän otti kännykän käteensä ja soitti. Kovaääninen keskustelu paljasti luottokortin unohtuneen taksiin, josta se onneksi löytyi.
Sen jälkeen hän alkoi neuvotella vastapuolen kanssa, miten hän saisi sen pikaisesti itselleen. Luottokortti oli tarpeen seuraavana aamuna kuudelta, koska hänen piti lähteä ulkomaanmatkalle lentokentältä. Hän palaisi Helsinkiin vasta iltakymmeneltä lähtevällä junalla, joten taksinkuljettaja voisi viedä sen hänen kotiinsa. Tytär vastaanottaisi sen. Vielä piti soittaa tyttärelle ohjeistukset: kotona on oltava kahden seuraavan tunnin ajan odottamassa.
Puhelun päätyttyä en malttanut olla hiljaa:
– Vaikutat stressaantuneelta, sanoin.
– Osut oikeaan. Olen tehnyt tänään vain mokia. En syö hyvin, vatsa kasvaa enkä nukukaan kunnolla. Tiedän, että minun pitäisi tehdä asialle jotakin, mutta en vain saa aikaiseksi tai sitten en vain osaa.
Kuinka monesti olen kuullut tämän tarinan – ja elänyt sen itsekin. Työelämä normittaa, minkälaisia meidän pitäisi olla: tehokkaita ja aikaansaavia. Jatkuvan aikapaineen vuoksi emme ehdi tehdä kaikkea haluamaamme emmekä varsinkaan niin hyvin kuin toivoisimme. Sietokykymme ylittyy ja keho on jatkuvassa stressitilassa. Silloin menemme usein sieltä, missä aita on matalin ja teemme virheitä tai mokia kuten tämä mieskin.
Persoonallisuuden ”ruumiinavaus”
Onko meidän vain tyydyttävä kohtaloomme vai voimmeko tehdä itsellemme jotakin? Voimme.
Tutkimusryhmä, jossa on mukana monta suomalaistakin, teki persoonallisuudelle ”ruumiinavauksen” paikantamalla yli 4000 persoonallisuuteen liittyvää geeniä. Näitä ohjasi kuuden geenin komentokeskus.
Persoonallisuus pitäisikin ymmärtää elimistön neurokemiallisen toiminnan, temperamentin, ja sosiaalisen oppimisen tuloksena muovautuneiden luonteenpiirteiden kokonaisuutena.
Tietyt välittäjäaineet kuten dopamiini ja serotoniini vaikuttavat siihen, miten reagoimme ärsykkeisiin.
Tutkimuksessa löydettiin neljä ärsykkeisiin reagoimisen taipumusta. Mitä vahvempana se ilmenee, sitä enemmän se näkyy toiminnassamme. Elämyshakuinen ihminen etsii seikkailuja ja ottaa mielellään riskejä. Vaikeuksien välttelijä puolestaan hakee tyytyväisyyttä turvallisuudesta ja vähäisestä riskinotosta. Muutokset ovat heille vaikeita. Kolmas saa tyytyväisyyttä hyväksynnästä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se tekee heistä rakastavia ja herkkiä, kilttejäkin. Sitkeys näkyy määrätietoisuutena, turhautumisten kestämisenä ja jopa perfektionismina.
Luonne puolestaan muodostuu itsekäsityksestä, henkilökohtaisista arvoista ja yksilöllisistä tavoitteista. Omat elämäntapavalinnat, kokemukset ja oppiminen vaikuttavat siihen, mitkä geenit aktivoituvat elämässämme. Siksi kannattaa tehdä itselle hyvää mieltä tuottavia asioita.
Itsekäs voi huonoiten
Jokaisen kannattaa siis opetella tuntemaan, mikä itselle on luontaisinta. Näin stressi ei ota hänestä niskaotetta. Tutkimuksessa löydettiin kolme itsetuntemuksen tasoa. Korkeimman tason henkilöt tekivät luonteelleen sopivia ratkaisuja, mikä ennusti parhainta terveydentilaa ja hyvinvointia. Myös elämänhallinta ja luovuus erottuivat heillä edukseen. He suuntautuivat myös yhteisölliseen ja epäitsekkääseen toimintaan. Tämän vuoksi heidän stressiin liittyvät geeninsä toimivat tarkoituksenmukaisesti. Stressi ei ollut jatkuvaa eikä tämän vuoksi aiheuttanut heille sairauksia.
Huonoin terveys oli itsekeskeisillä henkilöillä, jotka hakivat pienille lapsille tyypillistä nopeaa tyydytystä elämäänsä ja omien tavoitteiden toteuttamista.
Se mitä ruokit, muuttaa elämääsi – suuntaan tai toiseen
Varsin mullistava tulos oli, että puolet persoonallisuuden komentokeskuksen geeneistä toimii epigeneettisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että solun ympäristön muuttuessa epigeenit kytkevät pois tai laukaisevat negatiivisia tai positiivisia toimintoja. Voimme siis oppia uutta, motivoitua tai passivoitua.
Jos haluamme vähentää stressiämme, meidän on muutettava valintojamme eikä venytettävä mielen kuminauhaa ulkopuolisen paineen vuoksi. Vain yhden komentogeenin sammutustyö voi vaikuttaa yli 4000 geeniin ja jokaiseen soluumme.
Älä siis elä kuviteltujen ulkopuolelta tulevien komentojen mukaan, vaan opi tuntemaan omat vahvuutesi. Näin voit muuttaa omaa elämääsi! Ja mahdollisesti myös jälkeläistesi elämää, koska opittu saattaa siirtyä jälkipolvillekin. Sitä tutkitaan parhaillaan.
En kuitenkaan ryhtynyt antamaan neuvoja vastapäätä istuvalle miehelle. Ne eivät olisi menneet perille hänen kiihtymystilansa vuoksi. Nähdäkseen on pysähdyttävä.
**
FT, YTM Marja-Liisa Manka on yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista työhyvinvoinnin asiantuntijoista. Hän työskenteli pitkään Suomen ainoana työhyvinvoinnin professorina Tampereen yliopistossa ja toimii nyt dosenttina ja yrittäjänä. Vuonna 2011 Manka nimitettiin Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi. Hän on kirjoittanut useita työhyvinvointia käsitteleviä kirjoja, viimeisimpinä Elämänilon jäljillä: tunne juuresi, vaikuta elämääsi (2022), Stressikirja (2015), Työnilo (2011) sekä Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen (2006).
Työhyvinvoinnin kehittäminen kannattaa taloudellisesti
Teos ohjaa kehittämään työhyvinvointia suunnitelmallisesti strategian osana ja samalla opastaa arjen tekoihin. Se vastaa kysymyksiin: miksi, mitä ja miten toimia. Työhyvinvoinnin systemaattisella kehittämisellä on yrityksissä ja julkisella puolella saatu mittavia säästöjä ja työurien jatkamista, mutta myös henkilöstölle hyvinvointia ja vähäisempää stressiä.
