Asemakaava määrittää tarkasti alueen käyttötarkoituksen ja rakentamismahdollisuudet. Se linjaa säilytettävät kohteet sekä uudisrakentamisen sijainnin, laajuuden ja tyypin. Asemakaavasta selviää rakennusten tarkat sijoittelut, mittasuhteet ja käyttötarkoitukset. Laajuudeltaan asemakaava vaihtelee – se voi kattaa laajan asuinalueen kaikkine toimintoineen tai rajautua vain yksittäiseen tonttiin. Kunnat vastaavat asemakaavojen laatimisesta, mutta rantarakentamisessa maanomistaja voi laatia oman ranta-asemakaavan. Virallinen asemakaava koostuu asemakaavakartasta, kaavamerkinnöistä ja -määräyksistä. Näitä täydentää asemakaavaselostus, joka avaa kaavan taustoja ja keskeisiä ominaisuuksia. Lähde.

Alueidenkäyttölain 54 § asettaa tarkat kriteerit laadukkaan asemakaavan laatimiselle. Asemakaavan tulee ensisijaisesti varmistaa asukkaille terveellinen, turvallinen ja viihtyisä elinympäristö. Lisäksi kaavan on mahdollistettava toimivat liikenneratkaisut ja palveluiden helppo saavutettavuus kaikille alueen asukkaille. Lainsäädäntö korostaa ympäristöarvojen suojelua – sekä rakennettua kulttuuriympäristöä että luontokohteita on suojeltava, eikä niiden erityispiirteitä saa tuhota kaavoitusprosessissa. Asemakaavassa on myös huolehdittava riittävien virkistysalueiden, kuten puistojen ja ulkoilualueiden, säilymisestä joko itse kaavoitettavalla alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Erityistapauksissa, kun alueelta puuttuu oikeusvaikutteinen yleiskaava, asemakaavan laatimisessa sovelletaan myös yleiskaavan sisältövaatimuksia. Tämä takaa kokonaisvaltaisen maankäytön suunnittelun, vaikka alueen kaavoitushierarkia olisi puutteellinen. Lähde.

Asemakaavan merkinnät ovat visuaalisia symboleja ja lyhenteitä, jotka osoittavat eri alueiden käyttötarkoituksia ja rakennusmääräyksiä kaavakartoissa. Asemakaavan laadinnassa otetaan huomioon kunnan kehitys ja ajanmukaisuus, ja siinä määritellään yksityiskohtaisesti alueen käyttötarkoitus sekä ohjataan rakentamista. Kaavassa esitetään rakennusten muoto ja sijoittuminen, leikkipaikkojen ja pysäköintialueiden sijainti, kerrosala, julkisivumateriaalit, ääneneristysmääräykset, väestönsuojelutapa ja tontin huleveden käyttö. Merkinnät on määritelty Suomen rakentamismääräyskokoelmassa, ja kaavaan merkitään myös tonttien tehokkuusluku sekä suojelukohteet. Lähde.

Keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa voi olla laadittu satoja asemakaavoja. Kun kaava on hyväksytty, alue on rakennuskiellossa, kunnes kaava on saanut lainvoiman. Uuden asemakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto, vähäisen muutoksen voi hyväksyä kunnanhallitus tai lautakunta. Lähde.

Erityinen etuus on kiinteistölle kuuluva oikeus käyttää toisen rekisteriyksikön aluetta, joka ei ole rasite. Se voi olla esimerkiksi oikeus koskivoimaan, kalastukseen tai kivenottamiseen louhoksesta. Erityisiä etuuksia ei ole voinut syntyä tyyppipakkoperiaatteeseen perustuvan rasitesääntelyn voimaantulon jälkeen (1896). Nykyisin erityiset etuudet liittyvät usein kalastukseen ja ovat pääosin yhteisiä etuuksia. Erityinen etuus voi kohdistua kiinteistöön tai kiinteistöjen yhteiseen alueeseen. Lähde.

Halkominen on kiinteistötoimitus, jossa tila tai tilat jaetaan uusiksi tiloiksi tai tontti uusiksi tonteiksi määritettyjen osuuslukujen mukaisessa suhteessa. Halkominen perustuu toimituksessa tehtävään jaettavan omaisuuden luotettavaan arviointiin. Halkomista voi hakea kuka tahansa osakkaista, jolla on lainhuuto tilan määräosaa. Halkominen voidaan suorittaa joko tilushalkomisena, jossa tilan maapohja jyvitetään, tai kokonaisarvohalkomisena, jossa arvioidaan muodostettavien tilojen rahalliset kokonaisarvot. Lähde.

Hallinnanjakosopimus on sopimus, joka jakaa kiinteistön tai tontin hallinnan omistajien kesken. Se tehdään yleensä silloin, kun kiinteistöä omistetaan määräosissa, kuten puoliksi. Sopimuksessa määritellään kiinteistön käytön ja hallinnan periaatteet, kuten rakennusoikeuden jakautuminen, hallinta-alueiden käyttö, kiinteistön huolto ja rakennusten kunnossapito. Hallinnanjakosopimus kannattaa rekisteröidä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jotta se sitoo myös tulevia omistajia. Lähde.

Kaavamerkinnät ovat visuaalisia symboleja ja lyhenteitä, joita käytetään kaavakartoissa osoittamaan eri alueiden käyttötarkoituksia ja rakennusmääräyksiä. Ne auttavat ymmärtämään, miten tiettyä aluetta voidaan kehittää ja käyttää. Merkinnät voivat esimerkiksi osoittaa asuinalueita, teollisuusalueita, puistoja, liikenneväyliä ja suojeltavia kohteita. Lähde.

Kiinteistö tarkoittaa maa-aluetta, joka on itsenäinen omistuksen kohde ja merkitty kiinteistörekisteriin. Kiinteistöön voi kuulua maa-alueen lisäksi rakennuksia, metsää, vesialueita ja muita kiinteitä rakenteita. Kiinteistöjä ovat esimerkiksi tontit, tilat ja yleiset alueet. Kiinteistön omistusoikeus ja siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet on määritelty laissa. Lähde.

Kiinteistörekisteriotteella esitetään kiinteistöä ja sen muodostumista koskevia tietoja. Otteen voi saada sekä voimassaolevista että lakanneista rekisteriyksiköistä. Otteen alussa oleva päivämäärä osoittaa, milloin ote on otettu rekisteristä. Oikeaksi todistamisen tiedot esitetään otteen alareunassa. Kiinteistörekisteriotteesta selviää kiinteistön rekisteröintipäivämäärä, pinta-ala sekä mm. tietoja kiinteistörekisteriyksikön muodostumisesta, kaavoista, rasitteista ja käyttöoikeuksista sekä osuuksista yhteisiin alueisiin. Tarkemman kuvauksen Kiinteistörekisteriotteen tiedoista voit lukea Maanmittauslaitoksen sivuilta.

Tietopalveluiden Kiinteistö- ja huoneistohausta voit hakea Kiinteistörekisteriotteen käyttöösi. Kiinteistöhausta voit lukea lisää tästä ja Huoneistohausta tästä.

Kiinteistörekisterin karttaote voidaan tulostaa voimassa olevista kiinteistörekisteriin merkityistä rekisteriyksiköistä, joilla on palstoja. Otteelta selviää myös kiinteistön ja naapureiden rajat ja käyttöoikeusyksiköt. Kiinteistörekisterin karttaotteen ensimmäisellä otsikkorivillä esitetään päivämäärä, milloin ote on otettu rekisteristä, ja seuraavalla rivillä kohderekisteriyksikön kiinteistötunnus ja nimi. Oikeaksi todistamisen tiedot esitetään otteen alareunassa. Kiinteistörekisterikartalta selviää rekisteriyksiköiden keskinäinen sijainti, mutta niiden tarkka alueellinen ulottuvuus on selvitettävä toimitusasiakirjoista ja maastosta. Kiinteistörekisterikartan tiedoissa voi olla puutteita ja epätarkkuuksia. Lähde.

Kiinteistötoimitus on kiinteistönmuodostamislakiin perustuvien toimien suoritusmenettely. Kiinteistötoimitus sisältää kiinteistön tai muun rekisteriyksikön alueen ja etuuksien määrittämisen siten, että rekisteriyksikön ulottuvuus on kiinteistörekisterin perusteella selvitettävissä. Kiinteistötoimituksia ovat lohkominen, halkominen, erillisen vesijätön ja muun erillisen alueen tilaksi muodostaminen tai kiinteistöön liittäminen, tilusvaihto, alueen siirtäminen, uusjako, yhteismetsän muodostaminen, kiinteistönmääritys, rakennusmaan järjestely, yhteisalueosuuden siirtäminen ja tilaksi muodostaminen sekä yhteisen alueen jako. Sen sijaan kiinteistön rekisteröiminen ja kiinteistöjen yhdistäminen eivät ole kiinteistötoimituksia.

Kiinteistötoimitukset jaotellaan seuraavasti:

1. Kiinteistönmuodostamistoimitukset

2. Kiinteistöjärjestelytoimitukset

3. Kiinteistönmääritystoimitukset

Kiinteistötunnus on kiinteistön yksilöivä tunnus. Kiinteistötunnus koostuu neljästä määrämittaisesta numerosarjasta, esimerkiksi 123-456-7890-1234. Ensimmäinen osa on kolminumeroinen kuntanumero. Toinen osa on kolminumeroinen sijaintialuenumero, joka voi olla kylän, asemakaava-alueella olevan kunnanosan, tai muun sellaisen alueen numero. Kolmas osa on nelinumeroinen ryhmäosa, joka tarkoittaa talon, asemakaava-alueella olevan korttelin, tai muun sellaisen alueen numeroa. Neljäs osa on nelinumeroinen yksikkönumero, joka tarkoittaa tilan numeroa, asemakaava-alueella olevan tontin numeroa, tai muuta vastaavaa numeroa. Tunnuksen ensimmäisen osan antaa Väestörekisterikeskus, muut osat antaa kiinteistörekisterin pitäjä. Lähde.

Oikeudet ja rasitteet merkitään kiinteistörekisteriin käyttöoikeusyksikkönä. Tieoikeuksien lisäksi käyttöoikeusyksikköinä rekisteriin merkitään esimerkiksi venevalkamat, kaivot tai voimalinjat. Kiinteistöä oikeudet ja rasitteet tarkastat Ote kiinteistötietojärjestelmästä -raportilta.

Maan vaihtaessa omistajaa, on uuden omistajan rekisteröitävä omistusoikeutensa. Omistusoikeus rekisteröidään hakemalla lainhuutoa. Vain lainhuudatettu kiinteistö voidaan kiinnittää ja käyttää velan vakuutena. Lainhuuto merkitään julkiseen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Tämän jälkeen omistaja näkyy lainhuutotodistuksesta. Maalla tarkoitetaan kiinteistöä, sen määräalaa tai määräosaa. Omistus voi siirtyä esimerkiksi kaupalla, lahjalla, osituksella tai perintönä. Lainhuuto tarkoittaa kiinteistön, kiinteistön määräalan tai määräosan, taikka tiettyjen yhteisten alueiden omistusoikeuden kirjaamista lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Kaikki tällaisen omaisuuden siirtymiset omistajalta toiselle on lainhuudatettava. Suomessa rekisteriä ylläpitää Maanmittauslaitos. Tutustu tarkemmin kiinteistön omistusoikeuden rekisteröintiin, eli lainhuutoon, Maanmittauslaitoksen sivuilla.

Lainhuutotodistus on asiakirja, joka kertoo kiinteistön (rekisteriyksikön) omistusoikeudesta. Lainhuutotodistuksella esitetään tiedot kiinteistöön viimeksi myönnetystä lainhuudosta ja vireillä olevasta lainhuutohakemuksesta sekä muusta kiinteistön, sen osan tai määräalan saantoa koskevasta merkinnästä rekisterissä. Lainhuutotodistus voidaan ottaa vain voimassa olevasta kiinteistöstä tai määräalasta. Otteella oleva päivämäärä kertoo, minkä ajankohdan mukaisia tiedot ovat. Jos kyseessä on oikeaksi todistettu todistus, allekirjoitustiedot esitetään alareunassa. Lähde.

Tietopalveluiden Kiinteistöhausta voit hakea Lainhuutotodistuksen käyttöösi. Lue lisää palvelusta tästä.

Lohkominen on kiinteistötoimitus, jossa yhteen tai useampaan rekisteriyksikköön kuuluva, rajoiltaan määrätty määräala muodostetaan eri kiinteistöksi tai siirretään osaksi ennestään olevaan kiinteistöön. Lohkomistoimituksen tekee joko Maanmittauslaitoksen tai asemakaava-alueella kaupungin tai kunnan palveluksessa oleva viranomainen. Lohkomistoimituksessa syntyy uusia kiinteistöjä, ja toimituksessa mukana olevien kiinteistöjen alueissa tapahtuu muutoksia. Kun erotetaan määräala kiinteistöstä, kutsutaan ositettavaa kiinteistöä emäkiinteistöksi, määräalasta muodostettua kiinteistöä lohkokiinteistöksi ja emäkiinteistöstä jäljelle jäävää kiinteistöä kantakiinteistöksi. Lohkomisessa vahvistetaan muodostettavan kiinteistön rajat sekä kiinteistön käyttöön liittyvät oikeudet kuten osuudet yhteisiin alueisiin sekä rasitteet. Lohkomisen jälkeen tieto uudesta kiinteistöstä tallennetaan julkiseen kiinteistörekisteriin. Lohkominen liittyy yleensä kiinteistökauppaan, mutta myös perintönä tai lahjana saatu määräala muodostetaan lohkomalla kiinteistöksi. Lähde.

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alueiden käytöstä. Siinä osoitetaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävä maankäyttö. Maakuntakaava laaditaan maakunnan tai sen osan alueelle, ja se voidaan laatia myös jotakin tiettyä aihekokonaisuutta käsittelevänä vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaava ohjaa kuntien yleis- ja asemakaavoitusta sekä viranomaisten muuta alueiden käytön suunnittelua. Maakuntakaavan laatimisesta vastaa maakunnan liitto, ja sen hyväksyy maakuntavaltuusto. Maakuntakaavan laatiminen perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin, jossa määritellään sen sisältövaatimukset. Maakuntakaavassa suunnitellaan yleispiirteisesti alueiden käyttöä alueella, muun muassa alue- ja yhdyskuntarakennetta, liikenneyhteyksiä, vesihuoltoa, luonnonsuojelua, kulttuuriympäristöarvoja ja virkistysalueita. Lähde.

Tarkoittaa kiinteistön rajoiltaan määrättyä aluetta. Määräala voidaan erottaa omaksi kiinteistökseen lohkomalla. Lohkomisen tuloksena syntyvää uutta kiinteistöä kutsutaan lohkokiinteistöksi, lohkottavaa kiinteistöä emäkiinteistöksi sekä emäkiinteistön jäljelle jäävää osaa kantakiinteistöksi. Tavallisesti määräala syntyy, kun emäkiinteistön omistaja luovuttaa alueen kiinteistöstään ulkopuoliselle. Määräalan vaihdantaan sovelletaan samoja oikeussääntöjä kuin varsinaisen kiinteistön kauppaan. Määräalalle on siksi haettava lainhuutoa samoin edellytyksin kuin kiinteistöllekin. Määräalan lohkominen tulee vireille, kun määräalalle myönnetään lainhuuto. Määräala yksilöidään määräalatunnuksella, jonka antaa kiinteistörekisterinpitäjä. Määräalatunnus on muotoa 123-456-7890-1234-M123. Määräalatunnus muodostuu sen rekisteriyksikön kiinteistötunnuksesta, johon määräala kuuluu. Lisäksi määräalatunnukseen lisätään tyyppikirjain M ja yksilöivä numero. Vaikka sen kiinteistön kiinteistötunnus muuttuu, josta määräala on luovutettu, määräalatunnusta ei kuitenkaan muuteta. Lähde.

Määräosa tarkoittaa suhteellista osuutta kiinteistöstä. Esimerkiksi, jos kiinteistö omistetaan neljäsosina, kukaan omistajista ei omista tiettyä, maastoon rajattua osaa kiinteistöstä. Määräosa voi olla esimerkiksi neljäsosa, kolmasosa tai puolikas kiinteistöstä. Määräosan omistajat voivat käyttää kiinteistöä yhteisesti ja heillä on oikeus myydä tai lahjoittaa oma määräosansa. Määräosan omistaminen ei kuitenkaan anna oikeutta tiettyyn fyysiseen osaan kiinteistöstä, vaan omistus kohdistuu kiinteistöön kokonaisuutena. Lähde.

Palsta tarkoittaa rajattua maa-aluetta, joka voi olla esimerkiksi tontti, viljelysmaa tai metsäalue. Palsta voi olla osa suurempaa kiinteistöä tai itsenäinen kiinteistö. Palstoja käytetään usein maataloudessa, metsätaloudessa tai rakentamisessa. Palsta voi myös tarkoittaa sanomalehden tai aikakauslehden pystysuoraa tekstiosaa. Esimerkiksi kolumnit ja artikkelit voivat olla jaettu palstoihin, jotta ne olisivat helpommin luettavissa. Lähde.

Rasite tarkoittaa kiinteistöön kohdistuvaa käyttöoikeutta tai rajoitusta, joka voi olla esimerkiksi tieoikeus, vedenotto-oikeus tai sähkölinjan sijoittaminen. Rasite voi olla pysyvä tai määräaikainen, ja se kirjataan kiinteistörekisteriin. Rasitteet voivat olla hyödyllisiä, kuten oikeus käyttää naapurikiinteistön tietä, tai ne voivat rajoittaa kiinteistön käyttöä, kuten kielto rakentaa tiettyyn osaan kiinteistöä. Rasitteet syntyvät usein sopimuksella kiinteistön omistajien välillä tai viranomaisen päätöksellä. Rasitteiden hallinta ja muuttaminen vaatii yleensä kiinteistötoimituksen, jossa määritellään rasitteen tarkat ehdot ja vaikutukset. Lähde.

Rasite tarkoittaa kiinteistön (yleisimmin tilan) tai kunnan oikeutta käyttää toisen kiinteistön tai muun rekisteriyksikön aluetta tietyllä laissa määritetyllä tavalla. Se ei liity kiinteistön omistajaan eikä ole henkilökohtainen oikeus. Rasitteella tarkoitetaan siis sellaista kiinteistöön  kohdistuvaa käyttöoikeutta, jolla pyritään ensisijaisesti edistämään oikeutetun kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä. Toisin sanoen rasite on kahden kiinteistön välinen käyttösuhde, jossa toinen, palveleva kiinteistö eli servienssi antaa tie-, johto-, autopaikka- tai muuta sellaista aluetta toisen, oikeutetun kiinteistön eli dominanssin tarpeisiin. Lähde.

Rasitustodistus voidaan tulostaa kiinteistöstä, määrä-alasta tai vuokraoikeudesta. Rasitustodistuksesta käy ilmi kiinteistöön kohdistuvat oikeudet ja rasitukset. Mikäli kohteeseen ei kohdistu rasituksia, on todistuksessa maininta: ”Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin mukaan omaisuuteen ei kohdistu rekisteriin merkittäviä rasituksia tai rajoituksia, eikä uusia asioita ole vireillä.” Todistuksella oleva päivämäärä
osoittaa, minkä ajankohdan mukaisia tiedot ovat. Jos kyseessä on oikeaksi todistettu todistus, allekirjoitustiedot esitetään todistuksen alareunassa. Rasitustodistukselta käy ilmi kiinteistön, määräalan tai vuokraoikeuden perustiedot, joita ovat yksilöivä tunnus, nimi,  rekisteriyksikkölaji, kunta, kiinteistön tai määräalan rekisteröintipäivämäärä. Lisäksi Rasitustodistukselta käy ilmi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kirjatut kiinteistöön kohdistuvat kiinnitykset, hakemuksen perusteella kirjatut erityiset oikeudet (vuokraoikeus, eläkeoikeus yms.) sekä muistutustiedot (esim. ulosmittaus). Tarkemman kuvauksen Rasitustodistuksen tiedoista voit lukea Maanmittauslaitoksen sivuilta.

Tietopalveluiden Kiinteistöhausta voit hakea Rasitustodistuksen käyttöösi.

Vuokraoikeus kuuluu erityisiin oikeuksiin. Erityinen oikeus on kiinteistön omistusta rajoitetumpi oikeus, joka kuuluu muulle kuin kiinteistön omistajalle. Se perustuu esimerkiksi sopimukseen tai testamenttiin. Yleisin erityinen oikeus on maanvuokraoikeus. Muita erityisiä oikeuksia ovat muun muassa käyttöoikeus, eläkeoikeus ja hallinnanjakosopimus. Lähde.

Vuokraoikeustodistuksella osoitetaan kirjaamisvelvollisuuden piirin kuuluvan vuokraoikeuden voimassaoleva vuokraaja. Vuokraoikeus yksilöidään laitostunnuksella. Todistuksen voi saada vain voimassaolevista kohteista. Vuokraoikeustodistukselta selviää mm. vuokraoikeuden haltijan ja vuokranantajan tiedot sekä vuokraoikeuden kesto. Tarkemman kuvauksen Vuokraoikeustodistuksen tiedoista voit lukea Maanmittauslaitoksen sivuilta.

Tietopalveluiden Kiinteistöhausta voit hakea Vuokraoikeustodistuksen käyttöösi.

Yleiskaava on kunnan koko maantieteellisen alueen maankäytön suunnitelma. Se sijaitsee kaavoituksen tasoissa maakuntakaavan ja asemakaavan välissä. Yleiskaava sovittaa yhteen ja ohjaa yksityiskohtaisempien asemakaavojen laatimista. Yleiskaavassa määritellään esimerkiksi asuin- ja virkistysalueiden, työpaikkojen, palvelujen ja liikenneväylien sijainnit. Yleiskaava voi olla luonteeltaan strateginen ja yleispiirteinen tai tarkka ja suoraan rakentamista ohjaava. Koko kuntaa käsittelevää kaavaa kutsutaan yleiskaavaksi, kun taas rajattua aluetta koskevaa kaavaa kutsutaan osayleiskaavaksi. Yleiskaavan vahvistaa kunnanvaltuusto, ja sen sisältövaatimukset määritellään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Lähde.