Paljonko rahaa on riittävästi? Tarkoittaako säästäminen aina niukkuutta?

Olet todennäköisesti joskus hiljaisina hetkinä miettinyt, miksi elämme niin kuin elämme. Miettinyt sitä, miten yhteiskunta on ohjannut meidät osaksi suurta koneistoa ja miten vähän oikeastaan olemme itse vaikuttaneet elämämme suuntaan. Olemme kasvaneet osana tuota koneistoa, joten emme helposti kyseenalaista ympäröivän todellisuutemme absurdeimpia piirteitä, vielä vähemmän pyrimme niitä konkreettisesti muuttamaan. Oikeastaan se ei edes käy mielessämme kuin ohimennen toteuttaessamme kiireisinä meille osoitettua tehtävää; pyrkiessämme osaksi yhteiskunnan arvoasteikkoa ja tavoitellessamme meille opetettuja unelmia.

Ennen kaikkea on tärkeää seurata käsikirjoitusta. Kaikki me seuraamme sitä, kunnes yleensä opintojen päätyttyä saamme mahdollisuuden irtaantua näytelmästä hetkeksi. Hetken aikaa koko maailma on tarjolla. Monet toteuttavatkin kapinansa tuossa vaiheessa mutta palaavat sen jälkeen takaisin ruotuun, sillä käsikirjoitus näytelmän toiseen osaan on jo tyrkyllä. Se näyttää ja kuulostaa houkuttelevalta. Muutkin vetävät roolia, joten miksi ei? Ja kivaltahan se vaikuttaa; on hyvä työpaikka, lomia, juhlia, autoja, taloja, ostoksia, vähän lisää ostoksia, matkoja ja niin edelleen. Hyppäämme mukaan, jottemme jäisi osattomiksi. Täältä tullaan, hyvä elämä!

Jossakin vaiheessa se sitten iskee. Teatteriverho avautuu ja paljastaa todellisuuden, joka on rakennettu illuusioilla: meillä on massoittain velkaa, kuluja ja niiden myötä stressiä työstä, joka ei tarjoa henkisesti yhtään mitään. Viimeistään tässä vaiheessa päädymme miettimään, onko tämä yltäkylläisyys todella johtanut korkeamman tason onnellisuuteen. Miten ihmeessä oikein päädyin tähän tilanteeseen?

Jokainen tätä "suomalaista unelmaa" elävä tietää, mistä on kyse. Puitteet ovat huikeat mutta niin ovat velan, yhteiskunnan ja muiden sidosryhmien vaatimuksetkin. Eikä onnellisuus lisääntynytkään samassa tahdissa elintason kanssa. On vain enemmän kiirettä kuin koskaan ja velvoitteita joka suuntaan. Tulevaisuus on lukittu velanmaksuun. Tärkeäksi itsensä voi tuntea täyttämällä kuluttajan arvokkaan roolin. Mutta onko tämä sitä elämää, josta uskalsit vielä nuorena unelmoida? Vastuuta ilman vapautta.

Pakotie on onneksi olemassa. Se ei välttämättä ole kovin helppo tai nopea, mutta mahdollinen se on. Väistämättöminä lopputuloksina ovat velattomuus, vähäisempi stressi ja kiire, enemmän aikaa perheen ja läheisten kanssa, oikeiden unelmien toteuttaminen. Entiseen elämäntyyliin verrattuna tulet tekemään myös niin sanottuja uhrauksia, mutta ne eivät tule siltä tuntumaan.

Suurten asioiden edessä on usein vaikeaa tietää, mistä aloittaa ja mihin kaikki johtaa, vaikka halu muutokseen olisikin suuri. Kaipuu parempaan on kova mutta epätietoisuus siitä, miten pysyvä muutos saavutetaan, aiheuttaa voimattomuuden tunteita. Laskut on maksettava, perhe ruokittava ja katon oltava pään päällä turvallisesti ja riittävän ennustettavasti. Oli vastuu pelkästään itsestä tai useammasta ihmisestä, niin pelissä on paljon ja vakavia asioita. Tällaisessa yhtälössä ei haihatteluun ole varaa eikä halua. Ei ihme, että valinnanmahdollisuudet tuntuvat vähäisiltä. On helppoa tehdä niin kuin muutkin. Se on turvallista, tai ainakin se tuntuu siltä.

Rahalla on valtava, ehkä liiankin suuri rooli elämän osa-alueiden helpottajana. Raha tuntuu olevan pikaratkaisu kaikkeen, ja me myös käyttäydymme niin kuin asia näin olisi. Olemme rakastuneet rahaan sen tarjoamien mahdollisuuksien myötä niin lopullisesti, että rahasta on jo tullut elämäämme rajoittava tekijä.

Korupuheissa ja menneen maailman sanonnoissa rakkaus rahaan on pahuuden alku. Tämä on tietysti raakaa yksinkertaistamista mutta ei täysin vailla pohjaa. Epäterve suhtautuminen rahaan surkastuttaa yhteisöllisyyden, tuotteistaa käsitteet, joita ei voi tuotteistaa, ja synnyttää alitajuisen uskon siihen, että tuotteet ja kulutus tuottavat onnea. Siksi onkin aika laittaa raha oikealle paikalle elämässämme ja valjastaa se henkisesti tyydyttävän elämän edistäjäksi.

Modernissa yhteiskunnassa olemme niin syvällä rahataloudessa, että rahaa ei voida poistaa yhtälöstä luopumatta elämän olennaisista osatekijöistä. Tästä ei ole edes syytä unelmoida, sillä raha on kelpo työkalu ja oikein suhteutettuna osa ratkaisua – ei kuitenkaan juuri sillä tavoin kuin luulemme. Väärin kohdistettuna raha aiheuttaa helposti kierteen, jonka tunnemme nykyään oravanpyöränä.

Miltei olennaisinta, mitä rahalla voi elämäänsä luoda, on laaja vapaus toimia omien ehtojensa mukaan. Tämä onnistuu vain, jos on valmis tutkailemaan maailmaa toiselta kantilta ja leikittelemään ajatuksella täysin erilaisesta elämästä. Jos tähän on valmis, elämä tarjoaa hyvin nopeasti mahdollisuuden toteuttaa ennen niin vaikeilta tuntuneita valintoja: uran vaihtamisen tai osa-aikatyön ja sitä kautta enemmän aikaa perheelle tai omille intohimoille, aikaisemman eläköitymisen, jonkin vanhan unelman henkiin herättämisen tai taloudellisen turvan luomisen ja pienemmän stressin. Ennen kaikkea elämästä katoaa perusteeton pelko ja kauan kadoksissa ollut kontrolli palaa.

Lähtökohtaoletus elintason ja sitä kautta varallisuuden loppumattoman kasvattamisen tarpeellisuudesta on mielestämme täysin väärä elämänlaadun parantamisen kannalta. Varallisuutta kannattaa pyrkiä kasvattamaan vain riittävään määrään asti, jolloin se palvelee tarkoitustaan todellisen elämänlaadun edistäjänä. Tuo summa on eri kokoinen meillä kaikilla, mutta melkein jokaisella se on paljon pienempi kuin aluksi luulisi. Useimmille riittää taso, jossa elämän muokkaaminen syvimpiä arvoja vastaavaksi mahdollistuu – sen sijaan kokonaan oma projektinsa on selvittää itselleen, mitä nuo arvot ovat. Täydellinen irtaantuminen työelämästä ei tuon tilan saavuttamiseksi edes ole tarpeen, sillä tärkeintä on saavuttaa taso, jossa valinnanmahdollisuuksia on. Suuri osa henkisestä palkkiosta saavutetaan jo tällä.

Pohjimmiltaan jokainen meistä tavoittelee elämässään onnea ja täyttymystä, kukin omalla tavallaan. Tavoittelu saa meidät tekemään lähes mitä vain. Usein se johtaa täydelliseen umpikujaan ja pahimmillaan vuosikymmenien velkavankeuteen, kun luulemme onnellisuuden mystisen tilan kumpuavan ties mistä; urheiluautosta, tittelistä, luksusasunnosta ja sisustuksesta tai täydellisestä kumppanista.

Entä jos mikään näistä ei tuokaan itsessään ratkaisua? Miksi edes haluamme tällaisia asioita? Mitä jos ne ovatkin osa ongelmaa ja vievät meitä kauemmas päämäärästä, harhauttavat meitä? Tällaisilla asioilla on toki oma osuutensa hyvinvoinnissamme, mutta me ihmiset emme ymmärrä hyvän elämän rakentumisen syy-seuraussuhdetta kovinkaan hyvin. Emme kovin helposti uskalla kokeilla toisenlaista tapaa. Vaikka taloudellinen hyvinvointi määrittääkin ulkoisten mahdollisuuksien ja toiveiden toteutumisen, tärkeämpää on ymmärtää ne henkiset kompastuskivet, jotka estävät meitä olemasta tyytyväisiä elämäämme.

Kannattaakin pysähtyä pohtimaan, mikä kulutuksen taso on elämässä tarpeen tuon tavoitellun mutta häilyvän onnen tunteen saavuttamiseksi. Onnella ja rahalla on selkeä yhteys, mutta kuten olet varmaan jo arvannut, ei onni tule minkään tuotteen tai palvelun muodossa. Siksi raha voi tässä yhtälössä toimia enimmäkseen välillisenä, vaikkakin voimakkaana mahdollistajana.

Selvittäessäsi tuon "riittävän kulutuksen tason" päädyt samalla määrittelemään sen, miten kovasti sinun on tehtävä työtä ja uhrattava aikaasi muuhun kuin itseesi ja läheisiisi. Tätä pohtiessa on syy-seuraussuhteita opeteltava katsomaan vähän laajemmin, jotta kulutuspäätösten täysimittaiset vaikutukset tulevat esiin. Liian usein yliarvioimme kulutuksemme kohteiden positiiviset vaikutukset ja vastaavasti rankasti aliarvioimme niiden negatiiviset vaikutukset. Jokaisella päätöksellämme kun on kaksi puolta.

Onneen ja täyttymykseen ei siis niinkään tarvita rahaa vaan jotain paljon abstraktimpaa; tarkoitusta elämälle, rakkautta, vapautta toimia omilla ehdoillaan ja tunnetta siitä, että on oman elämänsä ohjaimissa. Kun opimme pääsemään lähemmäs näiden asioiden mukanaan tuomaa henkistä tilaa, jota voi myös kutsua tyytyväisyydeksi, katoaa tarve pakonomaiseen ostamiseen lähes kokonaan.

On mielenkiintoista, että samat asiat, jotka vievät aidosti onnellisempaan suuntaan, myös epäsuorasti vaurastuttavat meitä. Tämä johtuu siitä, että pakostakin irtisanoudumme siitä stressaavasta kulutusmallista, johon olemme kasvaneet; elämästä, jossa mikään ei riitä. Tilalle tulee niin henkisesti kuin taloudellisestikin ylijäämäinen elämä.

Kaikki tuo vaatii kuitenkin paljon aiempaa suurempaa vastuuta omasta elämästä. Liian usein päädymme syyttämään huonosta tilanteestamme kaikkea muuta kuin omia tietoisia päätöksiämme. Heijastamme maailmankuvaamme meitä ympäröiviin asioihin ja ihmisiin ja pyrimme muuttamaan ympäristömme käsityksemme mukaiseksi. Jokainen kuitenkin sisimmässään ymmärtää, että maailma harvoin suostuu muuttumaan halujemme mukaiseksi. Haaskaamme myös turhaan energiaamme asioihin, joilla ei ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä.

Ratkaisu on muuttaa itsensä kestämään todellisuuden haasteita paremmin. Tämä on huomattavasti helpompaa kuin jatkaa entistä kierrettä. Se vaatii vain halua oikeasti ottaa vastuu omasta tilanteestaan ja kykyä etsiä vastauksia sisältään; sieltä, mistä ongelmat kumpuavat. Kaikki on nimittäin perspektiivistä kiinni.

Vastuu omasta itsestä ja sen mukanaan tuoma vapaus vaikuttavat mullistavasti todellisuuteesi. Tarvitset tietenkin avointa mieltä, sillä se henkinen matka, jolle olet nyt itsesi laittanut, ei ole helppo. Mutta se on sitäkin palkitsevampi.

**

Teksti on ote kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä. Kirjan ovat kirjoittaneet Pasi Havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Loppi. (Alma Talent, 2014)