Meillä kaikilla on sosiaalista valtaa

Sosiaalisen vallan maailma on kaikille tuttu. Se on käyttäytymisen valtaa, josta jokaisella on elämänmittainen kokemus. Suhtautuminen (asenne) ja kohtelu (toiminta) ovat ihmiselle lajityypillisiä keinoja vaikuttaa ympärillä oleviin. Miten se tapahtuu työyhteisössä?

Mieti itseäsi eri tilanteissa. Puhumassa hyvän työkaverin kanssa tai henkilölle, josta et pidä. Kertomassa työpaikan johdolle vastuullasi olevasta projektista tai antamassa palautetta asiakaspalvelussa siitä, ettei kaikki sujunut niin kuin odotit. Uskoutumassa ystävälle tai kritisoimassa kollegan toimintaa. Yleensä ei jää epäselväksi, mitä ajattelet ja mitä muilta odotat.

Siihen ei tarvita edes sanoja, sillä päättelemme olemuksesta, miltä tuntuu ja mitä tilanne merkitsee. Äänensävy kiristyy tai lämpenee, katse harhailee, ihailee, syyttää tai on tutkiva, elekieli osoittaa lähentymistä, torjumista tai kyllästymistä, sanat tuntuvat tosilta tai teeskennellyiltä. Kun sanaton viestintä tukee puhetta, ongelmaa ei ole, mutta kun elekieli on ristiriidassa sanojen kanssa, olo on hämmentynyt. Kumpaa uskoisi? Vaisto on usein oikeassa, joskus vain on vaikea saada itseään näkemään todellisuus. 

Työyhteisön ydinkokemuksia on havainto siitä, että jotkut ovat halukkaampia käyttämään valtaansa kuin toiset. Se voi johtua suuremmasta halusta vaikuttaa, luottamuksesta oman osaamisen ylivertaisuuteen, korostuneesta vastuunkannosta, halusta olla esillä tai opituista pärjäämisen keinoista. Mutta itse asiassa kyse ei ole vain poikkeuksellisen vallanhimoisista tyypeistä, sillä meillä kaikilla on valtaa siihen, miten toimitaan ja kuka saa tahtonsa läpi. Vai onko? 

Kenties mietit, että eihän sille voi mitään, miten muut käyttäytyvät. Se on totta, mutta yhtä totta on se, että käytät omaa sosiaalista valtaasi osoittamalla, mitä mieltä heistä olet.  Rohkaiset sanallisesti tai annat ymmärtää olevasi tukena, vaikket sitä suoraan sanoisikaan. Jättäydyt tietoisesti syrjään silloin, kun et halua ottaa kantaa, tai varmistat näyttävästi, että kaikki tietävät, mitä mieltä olet. Osoitat myötätuntoa tai inhoa taikka toivetta olla lähellä tai pysyttäytyä kaukana. Jo pelkästään ilmeesi kertoo, mitä pohjimmiltasi ajattelet, vaikka et puhuisi mitään. Sosiaalinen valta on hyvää ja huonoa kohtelua, mukaan ottamista ja ulkopuolelle jättämistä, kannustamista ja lannistamista.

Voisi ajatella, että miellyttävä tyyli johtaa tavoitteen toteutumiseen ja huonotapaisuus taas estää saavuttamasta sitä, mitä haluaa. Periaatteessa kyllä, käytännössä ei. Sen näkee päivittäin työpaikoilla. 

Tunnet varmasti ihmisiä, jotka saavat työpaikalla yleensä tahtonsa läpi. En nyt tarkoita vain niitä, joiden ylivoimainen ammatillinen kokemus ja näytöt antavat arvostetun aseman, enkä niitä, joiden kanssa on niin antoisaa tehdä yhteistyötä, että heidän toiveensa toteuttaa mielellään. Sekä työyhteisön osaajilla että hyvillä tyypeillä on tunnustettu vaikutusvalta ja sekin on osa sosiaalista valtaa, vaikka siitä ei yleensä puhuta sillä nimellä. Mutta on toisenlaisiakin tapoja, joilla vaikutetaan ympärillä oleviin.

Ajattele kovaäänisiä, jotka valtaavat koko keskustelun antamatta tilaa muille. Niitä, jotka kommentoivat kaikkea yksisanaisesti tai vain kääntävät selkänsä ja poistuvat paikalta. Herkästi loukkaantuvia, joiden kanssa pitää olla tarkkana sanavalinnoista ja puhetavasta eikä katastrofia silti voi välttää. Kiukuttelijoita, joita ei haluta ärsyttää, koska silloin yhteistyö on mahdotonta ja ilmapiiri vähintään vaivautunut. Niitä, joilta pitää kysellä monta kertaa saadakseen vastauksen, ja niitä, joiden ainainen kiire estää kaikki kontaktit. Tai kaksinaamaisia, jotka ovat edessä yhtä hymyä mutta muistavat aina sivulauseessa moittia muita, joten tietää itsekin olevansa saman kohteena. Takana puhujia, valittajien kuoroa ja heitä, joilla ei juuri koskaan ole aikaa juuri mihinkään.

Kukaan ei ole virheetön, ja moni meistä on ainakin joskus löytänyt itsensä osoittamassa mieltä tai käyttäytyvän tavalla, jonka viimeistään jälkikäteen tajuaa olleen loukkaava. Toki yksittäisilläkin tilanteilla on merkitystä, mutta on eri asia toimia tietoisesti muista ja oheisvahingoista välittämättä.

Ei siis tarvitse edes kärjistää, kun sanoo, että sosiaalisen vallan ydin ovat hyvät suhteet, sillä ilman muiden myötävaikutusta on vaikea saada mitään aikaan. Sosiaalinen valta onkin samanaikaisesti sekä näkyvää että piilotettua. Sen näkyvä osa on käyttäytyminen, osa verkostosta puolestaan saattaa olla piilossa. Kaikkea sitä, mitä tapahtuu kulissien takana, ei haluta paljastaa. 

Käyttäytymisellä on siis merkitystä työpaikallakin. Se on keino lisätä yhteistyötä tai rajata omia tai muiden mahdollisuuksia. Se on tilaisuus saada yhteiselo sujumaan tai tehdä siitä valtataistelun kenttä. Sosiaalisen vallan yksi hyvistä puolista on se, että se on aina valmiina käyttöön. Ei tarvitse kuin tietää, mitä haluaa, ja lähteä toimimaan sen mukaisesti sekä valita tyyli ystävällisyyden ja rähjäämisen välimaastosta. Mutta kuinka paljon kannattaa satsata siihen, että sosiaaliset tilanteet sujuvat? Eikö tärkeintä ole vain tehdä työnsä hyvin?

Sari Kuuselan ajatuksia vallasta ja sen käytöstä voi lukea lisää huhtikuussa 2025 ilmestyvästä kirjasta Ota valta haltuun – Vaikuttamisen taidot työyhteisössä (Alma Insights). Tämä artikkeli on muokattu katkelma kirjan käsikirjoituksesta.