Oppiminen ei ole pehmojen hommaa!

Kun taloudessa on tiukkaa, koulutuksesta leikataan ja oppiminen jätetään retuperälle. Kyllä porukat jotain keksivät! Kun taloudessa pyyhkii hyvin, oppiminen saa taapertaa liikevaihdon jaloissa. Siellä se pärjää itsekseen! Mutta nämä ovat virheitä, jotka kostautuvat yksilöille, organisaatioille ja koko yhteiskunnalle. Oppiminen on kuin koiranpentu: se kasvaa ja voi hyvin, kun se saa rakkautta. Ilman rakkautta oppimiseen hukka perii.

Oppiminen ei ole kevyttä kurssittamista tai sievää kouluttautumista vaan elintärkeä kyvykkyys. Se on avain muutoksiin ja uudistumiseen, joka samalla ruokkii hyvinvointia sekä työn merkityksellisyyttä.

Mutta oppiminen myös pakottaa meidät kohtaamaan pelkomme. Kun tutut toimintamallit joutavat vaihtoon kuin renkaat huhtikuussa, koemme epävarmuutta. Riitänkö, osaanko, opinko? Tai riittääkö meidän firmamme osaaminen ja oppiminen? Kuka ottaa syliin, jos emme jaksa?

Oppiminen mahdollistaa uusien ideoiden ja prosessien omaksumisen, mikä puolestaan johtaa organisaatioissa parempaan suorituskykyyn ja tuloksiin. Kaunista ja kannatettavaa! Mutta jos oppimisen tarina on rikki, eivät mitkään koulutusohjelmat riitä sitä korjaamaan.

Oppimisen tarina koostuu siitä, mitä sanomme ja teemme – tai jätämme sanomatta tai tekemättä – oppimiseen liittyen. Tarina on oppimiskulttuurin teräsbetonia.

Me luomme tarinan. Mitä sanomme tai teemme oppimiseen liittyen – tai jätämme sanomatta tai tekemättä. Kaikella on merkitystä!

Mikä ratkaisuksi? Työyhteisöissä pitää puhua oppimisesta. Lisäksi pitää puhua siitä, jos oppiminen ei suju. Kun puhutaan siitä, mikä on vaikeaa, voi se muuttua helpommaksi. Pitää puhua myös siitä, mitä oppiminen merkitsee, miksi se on tärkeää ja miten siinä jokainen voi kehittyä. Meillä jokaisella on valta ja vastuu toimia mestarillisesti oppimisen kanssa. Kun käyttäydymme mestarillisesti, saamme mestarillista oppimista. Tämä asenne kantaa läpi tuiskun ja tuiverruksen.

Työyhteisöissä pitää keskittyä myös oppimismyönteisyyteen. Se on mestaruuden polttoainetta. Oppimismyönteisyys edellyttää ääneen ilmaistua arvonantoa oppimiselle ja psykologista turvallisuutta.

Parhaat onnistumiset saadaan aikaan porukalla. Yhdessä oppiminen sujuu usein näppärämmin kuin yksin puurtaminen. Tutkimusten mukaan oppimisen ilo on parhaimmillaan jaettua iloa.

Bonuksena on vielä johtaminen. Johdon oma oppiminen on esimerkkinä erittäin tärkeä. Kun johto vielä sanoittaa sekä omaa oppimistaan että jännitystä uuden edessä, ollaan mestaruusmatkalla jo pitkällä!

Lisää Mertzi Bergmanin ajatuksia oppimisesta, johtamisesta ja itsensä kehittämisestä voi lukea hänen kirjastaan Asiantuntijasta oppimisen mestariksi – Näin lisäät organisaatiosi vetovoimaa (Alma Insights 2024).