Sujuva arki on tyhypäiviä tärkeämpi työhyvinvoinnin kehittämisessä
Uskommeko vieläkin, että työhyvinvointi järjestyy yhdellä tyhypäivällä seuraavaksi vuodeksi, työhyvinvoinnin asiantuntija Marja-Liisa Manka hämmästelee
Miksi työ rasittaa henkisesti kahta kolmasosaa palkansaajista melko tai erittäin paljon, kuntatyöntekijöistä jopa kolmea neljäsosaa? Tämä on saman verran kuin parikymmentä vuotta sitten. Miksei fyysinen kuormituskaan ole vähentynyt ja vain puolet palkansaajista kokee yhteisöllisyyttä aina tai usein?
Työhyvinvoinnin tila ei siis voi johtua viimeaikaisista myllerryksistä. Olisiko meidän aika uudistaa vanhentuneita ajattelu- ja työtottumuksia? Ne eivät enää turvaa työpaikan menestymistä ja henkilöstön jaksamista. Muun muassa sairauslomien ja työkyvyttömyyden aiheuttaman tekemättömän työn hinnaksi laskettiin kymmenen vuotta sitten 24 miljardia euroa eikä luku ole suinkaan pienentynyt.
Otollinen hetki ajattelu- ja työtottumusten uudistamiselle
Nyt onkin mitä otollisin hetki tarttua asiaan. Yli puolet suomalaisista sanoo oman maailmankuvansa muuttuneen viimeisten kahden vuoden aikana. Meillä asuu maailman onnellisin kansa. Työllisyysasteemme on noussut kuten eläkkeelle jäämisikäkin. Yhä useampi tekee töitä eläköitymisensä jälkeen.
Kriisit saattavat nopeastikin muuttaa tottumuksia. Etätyö yleistyi pandemian ansiosta räjähdysmäisesti. Se edellytti työntekijöihin luottamista ja johtamistapojen uudistamista. Muuttamiseen on toinenkin keino: arvot ja uskomukset on uskallettava nostaa päivänvaloon.
Kehittämisen avain on ratkaisukeskeisyydessä: katse on käännettävä työpaikan, työn ja työntekijän omiin voimavaroihin ja niiden edistämiseen. Kun huomaa valon, kestää paremmin pimeyttäkin.
Työn lisääntynyt monipaikkaisuus nosti esiin ongelmiakin: miten turvata yhteisöllisyys ja läsnäolo, jotka ovat työnilon ja luovuuden tärkeät rakennusaineet. Yhteisiä epävirallisia kohtaamisiakin, ”sukimishetkiä”, tarvitaan virallisten palaverien rinnalle.
Oikeista työasennoista huomio aivo-, tunne- ja informaatiokuorman säätelyyn
Kiire ja keskeytykset sekä työn digitaalisuus rasittavat kaikkia. Hyvin moni erityisesti sote- ja opetusalalla tuntee, ettei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.
Perinteinen fyysisen ergonomian kehittäminen ei näin ollen enää riitä, vaan on pystyttävä huolehtimaan aivojen virkeydestä, tunnekuormasta ja informaatiotulvan aiheuttamasta kuormittumisesta, jotta työntekijät eivät uupuisi. Myös nuorista on huolehdittava, koska heillä on pärjäämisen paineita ja pelkoja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Esihenkilö avainasemassa
Työhyvinvointiin vaikuttavat organisaation rakenteet, johtaminen, työyhteisö, työ ja henkilö itse. Työhyvinvointi syntyy kehittämällä työtä arjessa eikä siihen tarvita huvipuistoja. Toki yhdessä tekeminen ja hauskanpitokin edistävät työniloa.
Esihenkilö on avainasemassa. Uusi yhteistoimintalaki velvoittaakin työnantajan vuoropuheluun henkilöstön kanssa ja työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Työhyvinvointi-sana on näin mainittu todennäköisesti ensimmäistä kertaa lainsäädännössä.
Kehittäminen kannattaa
Mänttä-Vilppulan runsaan 300 työntekijän kaupungissa säästettiin yhden vuoden aikana seitsemän henkilön palkkakulut, noin 600 000 euroa, kun ryhdyttiin kehittämään työhyvinvointia arkisin keinoin. Seinäjoen kaupunki puolestaan on onnistunut varhaisella tuella ehkäisemään ennenaikaista eläköitymistä. Työkyvyttömyyden kokonaiskustannukset olivat siellä 9,2 miljoonaa euroa eli runsaat 5 % palkkakuluista, vertailukaupungeisssa noin 10 % vuonna 2021.
**
FT, YTM Marja-Liisa Manka on yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista työhyvinvoinnin asiantuntijoista. Hän on kirjoittanut useita työhyvinvointia käsitteleviä kirjoja. Viimeisimpinä on juuri julkaistu uudistettu laitos alan perusteoksesta Työhyvinvointi, jonka Manka on kirjoittanut yhdessä tyhöhyvinvoinnin ammattialatoiminnan päällikön FM, KM Marjut Mankan kanssa. Lisää teoksesta ja Mankojen ajatuksista Alma Talentin uutishuoneessa.
