Ympyrä sulkeutuu – kohtaamiset ja inhimillisyys työn­te­ki­jä­tai­to­jen ytimessä

Tapasin työssäni työyhteisön, jonka kanssa pohdimme, millainen on hyvä työkaveri. ”Se on sellainen, joka kuuntelee ja neuvoo ongelmatilanteissa.” Kuvaukset jatkuivat: ”mukava, hauska ja osaava”, sekä ”luotettava työkaveri, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia”. Arjessa niin itsestään selviä asioita, mutta silti työhyvinvointikyselyissä tulokseksi saadaan usein kaikkea muuta kuin edellä mainittuja ja muistamme huonot hetket sekä ikävät kokemukset.

Samaisen työporukan kanssa pohdimme sitä, mihin ovat jääneet ne perinteiset kohtaamiset, tyky-päivät ja kahvihuonekeskustelut? Ne ovat jääneet tehokkuuden, tuloksellisuuden, poissaolojen sijaistamisten sekä erilaisten projektien jalkoihin. Olen itsekin huomannut käyttäneeni työntekijöiden aikaa erilaisiin muihin projekteihin unohtaen olennaisen kysyä, että ”mitä sinulle kuuluu” tai että ”miten voisit olla sellainen työntekijä, jonka itse haluaisit työkaveriksesi”?

Tehokkuuden, kiireen ja muun touhottamisen varjolla on helppo vetäytyä työyhteisössä taustalle ja ajella puolivaloilla toisten kuuntelun suhteen. On helpompaa vetäytyä tauolla kännykän kanssa selailemaan trendikkäimpiä TikTok-videoita kohtaamatta työkavereita. Mihin katosi työelämästä yhteisöllisyys, kohtaaminen ja inhimillisyys?

Viimeistään koronakriisi irtaannutti meidät 1990-luvulta lähtien vallanneesta tyky- ja tyhy-maailmasta, jonka perustana olivat työyhteisöt. Silloin työyhteisö- tai työntekijätaidot olivat voimissaan ikään kuin itsestään. Myöhemmin yksilöllisyyden ihannoiminen peitti alleen yhdessä tekemisen. Nyt ihmiset kaipaavat entistä työelämää, missä ehti pysähtyä työkaverin kanssa peilailemaan ajatuksiaan ja saamaan vahvistusta työelämän haasteista selviämiseksi.

Yksilöllisyyden lisäksi myöskään johdettavana olemisen taitoa ei aina oivalleta. Onko individualistisuus hämärtänyt johdettavana olemisen taitoja eli sen, osaanko ja haluanko toimia johdettavana? Lisäksi sen sanoittaminen, mitä minä esihenkilönä sinulta odotan ja miten olen sitoutunut johtamaan siten, että me voimme kaikki onnistua on olennaista. Reilua puheeksiottoa väistellään. Tällöin kehityskeskustelut ovat sitä, että esihenkilö ja työntekijä puhuvat korulausein asioita, joita oletetaan toisen haluavan kuulla. Mitä tapahtuisi, jos työntekijä esittäisi toiveen, miten häntä tulisi johtaa, ja esihenkilö esittäisi toiveen, mitä hän odottaa työntekijältä?

Ennen vanhaan puhuttiin alaistaidoista, nykyisin käsite tunnetaan paremmin työntekijätaitoina. Se tarkoittaa sitä, miten teemme työmme, miten olemme vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja miten otamme vastuun elämästämme siirtämättä vastuuta organisaation tai esihenkilöiden kontolle. Taidot näkyvät arjessa tehdessämme työtä. Jos työkaveri tervehtii, ottaa katsekontaktia ja pysähtyy kohtaamaan Sinut, hän on varmasti pidetty työkaveri, jonka kanssa halutaan tehdä työtä yhdessä. Tällainen työkaveri ei turhia juoruile, keskittyy olennaiseen ja kestää erilaisuutta ja paineitakin. Jokainen meistä haluaisi olla tällainen työkaveri, mutta ajoittain erilaiset vastoinkäymiset, väärinymmärrykset, stressi, väsymys tai muut negatiiviset tunnetilat vievät tätä perustaa kauemmas tekemisestä.

Onkin sanottu, että työntekijätaidot lähtevät meidän omasta vapaaehtoisesta halustamme toimia reilusti ja asiallisesti keskittyen työhön. Sitä ei kukaan voi meille määritellä, vaan jokaisen tulee oivaltaa sen merkitys omaan työhönsä. Työkaverit auttavat sen havaitsemisessa, minkä vuoksi kohtaamiset ovat olennaisia keinoja taitojen opettelussa.

Työntekijätaidoissa korostuu kohtaamisen lisäksi inhimillisyys, jota tarvitaan kiireen, tulosodotusten sekä ongelmatilanteiden hallitsemiseksi. Inhimillisyys tulee näkyväksi silloin, kun tulemme nähdyiksi sellaisina kuin olemme, ei sen kautta mitä teemme. Meidän tulisi tavoitella inhimillistä kulttuuria työssä, missä tunnemme kuuluvamme johonkin ja jossa kannamme yhdessä vastuuta yhteisöstä. Merkityksellisyys syntyy suhteesta toisiin ihmisiin ja suhteesta organisaation tarkoitukseen. Valtasuhteet ovat läpinäkyviä ja reiluja.

Oli tavoite kulloinkin, miten nimetty, keskeistä on, että jokainen meistä tunnistaa työntekijätaitonsa vahvuudet ja heikkoudet ja suostuu kehittämään niitä. Lohdullista on, että niitä voi oppia joka päivä, kun vain haluaa. Joko sinäkin haluaisit kehittyä?

**