Aavaa merta ja sy­vän­me­ren­poh­jaa suojelee nyt uusi YK-sopimus

Niin sanottua BBNJ-sopimusta (biodiversity beyond national jurisdiction) on kutsuttu runollisesti myös aavan meren sopimukseksi. Se on merkittävä edistysaskel merien suojelussa. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi syyskuussa YK:n yleiskokouksen korkean tason viikolla. Ulkoministeri Elina Valtonen allekirjoitti sopimuksen Suomen osalta.

Sopimuksen hyväksyminen sai YK:ssa kesäkuussa hyvin laajan tuen, vain Venäjä irtautui konsensuksesta. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi varsin pikaisella aikataululla hyväksymisen jälkeen ja siitä huolimatta se keräsi jo korkean tason viikolla suuren määrän allekirjoituksia kaikista maanosista, mukaan lukien EU ja lähes kaikki EU-valtiot samoin kuin esimerkiksi Brasilia, Kiina ja Yhdysvallat.

Sopimusta sovelletaan kansainvälisellä merialueella, joka kattaa yli 60 prosenttia maailman meripinta-alasta ja melkein puolet maapallon pinnasta. Sopimus muun muassa mahdollistaa merensuojelualueiden perustamisen kansainväliselle merialueelle, josta vain noin yksi prosentti on tällä hetkellä suojeltua.

Biologista monimuotoisuutta koskevan YK-sopimuksen osapuolikokouksessa Montrealissa joulukuussa 2022 sovittiin tavoitteesta suojella 30 prosenttia merialueista vuoteen 2030 mennessä. Uusi sopimus on välttämätön työkalu, jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin.

Nykyisin merensuojelutoimista voidaan päättää vain tietyn maantieteellisen alueen tai tietyn toiminnan osalta, esimerkiksi Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen (OSPAR) tai Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa. Tällöin toimet voivat koskea vain kyseisen sopimuksen aluetta tai järjestön toimialaa. Uudessa valtamerisopimuksessa sovitaan menettelytavoista, joiden avulla voidaan toteuttaa suojelutoimia niin, että eri toimintojen vaikutus otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Lisäksi osapuolet sitoutuvat edistämään sopimuksen tavoitteita myös niissä järjestöissä, joissa ovat mukana.

Toiseksi sopimus edellyttää ympäristövaikutusten arviointia kansainvälisellä merialueella tapahtuvista hankkeista.

Kolmas kokonaisuus koskee meren geenivaroja. Sopimus edellyttää, että geenivarojen keräämisestä ja niiden käytöstä jaetaan tietoa. Lisäksi määrätään geenivaroista saatavien sekä ei-rahallisten että rahallisten hyötyjen jakamisesta

Neljäntenä kokonaisuutena sopimuksessa on kehittyvien valtioiden merensuojeluvalmiuksien lisääminen. Kehittyviä valtioita tuetaan sopimuksen täytäntöönpanossa uuden rahoitusmekanismin avulla.

Sopimuksen täytäntöönpanon tueksi perustetaan mm. oma sihteeristö ja osapuolten konferenssi.

Sopimus antaa tarpeellisia työkaluja luontokadon torjuntaan, mutta ne pitäisi myös ottaa tehokkaasti käyttöön. Ensimmäiseksi sopimus pitää saada kansainvälisesti voimaan, mihin tarvitaan 60 ratifiointia. Kunnianhimoisena tavoitteena on, että sopimus voisi tulla voimaan jo 2025, jolloin Nizzassa järjestetään YK:n kolmas valtamerikonferenssi.

”Suomen osalta ratifiointia varten on valmisteltava myös sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittava kansallinen lainsäädäntö. Lisäksi sopimuksen täytäntöönpano voi edellyttää myös EU-tason toimia”, sopimusneuvotteluissa Suomea edustanut lainsäädäntöneuvos Sari Mäkelä kertoo.

Ratifiointien lisäksi pitää valmistella konkreettisia suojelutoimia, joista voidaan tehdä päätöksiä osapuolten konferenssissa sitten kun sopimus on voimassa.

Suomen ja koko EU:n ensisijaisena tavoitteena oli mahdollistaa tehokkaasti hallinnoidun merensuojelualueiden verkoston perustaminen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisille merialueille. Toinen tavoite koski ympäristövaikutusten arvioinnin edellyttämistä näillä merialueilla tapahtuvilta hankkeilta. Nämä tavoitteet saavutettiin.

Suomen arktisessa strategiassa esitetty tavoite kattavan suojelualueverkoston perustamiseksi Pohjoiselle jäämerelle edellyttää tuekseen tätä sopimusta ja sen tehokasta täytäntöönpanoa.

Sopimusta on kiitetty historialliseksi ja merkittävimmäksi ympäristösopimukseksi sitten Pariisin ilmastosopimuksen.

”Sopimuksen valmistuminen osoittaa, että nykyisestä kansainvälispoliittisesta tilanteesta huolimatta YK kykenee toimintaan, kun on kysymys yhteisestä maapallostamme. Allekirjoitusvauhti on ollut lupaavaa mutta toivottavasti myös ratifiointeja lähtee kertymään ripeään tahtiin”, lainsäädäntöneuvos Mäkelä huomauttaa.

Suojelusopimus on ollut valmisteilla jo yli 15 vuoden ajan, vuodesta 2004 lähtien. Loppuhuipennuksena siitä käytiin tiukat kahden viikon neuvottelut YK:n päämajassa New Yorkissa. Perinteiseen tapaan neuvottelut alkoivat jälkimmäisellä viikolla venyä aamuyön tunneille ja tunnelma tiivistyä.

 ”Viimeisenä perjantaiaamuna kukaan tuskin silti arvasi, että lähtisimme YK:n päämajasta vasta lähes 40 tuntia kestäneen loppusuoran jälkeen lauantai-iltana. Kokoussalissa ja käytävillä nähtiin erilaisia versioita väsymystä vastaan taistelevista delegaateista, joista kuitenkin tuntui löytyvän aina uutta virtaa, kun oli tarpeen puolustaa omia kantoja. Ei ihme, että tunteet nousivat pintaan, kun lopulta päästiin viimeiseen täysistuntoon ja puheenjohtaja kuittasi sopimuksen: ’The ship has sailed to shore’.”

Lähde: ulkoministeriön tiedote.

Taustaa: