Ajankohtaista oikeuskäytäntöä yritysverotuksessa
Tapauksissa käsitellään mm. osakkeiden käyttöomaisuusluonteen arvioinnin kriteerejä ja sukupolvenvaihdoshuojennusta. Oikeuskäytännön ovat koonneet Janne Juusela ja Tomi Viitala.
Sukuomisteisen emoyhtiön omistamat osakkeet katsottiin verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi
Asiassa oli kyse sukuomisteisen emoyhtiön 12 vuoden ajan kokonaan omistamien tytäryhtiöosakkeiden luonnehdinnasta joko verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi tai muuhun omaisuuteen luettaviksi osakkeiksi. KHO kiinnitti huomiota osakkeiden tuoman 100 %:n omistusosuuden luovutettavassa yhtiössä ja pitkän omistusajan lisäksi siihen, että emoyhtiö oli tuottanut tytäryhtiölle talous- ja muita hallintopalveluita osakaskuntaan kuulumattoman henkilön toimesta. Kun omistusrakenne oli muodostettu osakevaihdolla, tuli lisäksi arvioida konsernirakenteessa toimimisen liiketoiminnallisia syitä. KHO katsoi, että konsernirakenteelle oli nähtävissä yhtiöiden toiminnan johtamiseen, riskien hallintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita. Tämän vuoksi ei ollut aihetta katsoa, että konsernirakenne olisi palvellut vain osakkeenomistajien sijoitusten hallinnointia. Osakkeet katsottiin verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi.
Kahden luonnollisen henkilön sijoitusten hallinnoimiseksi perustetun holdingyhtiön omistamia osakkeita ei katsottu verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi
Asiassa oli kyse kahden luonnollisen henkilön omistaman emoyhtiön kokonaan omistamien tytäryhtiöosakkeiden luonnehdinnasta joko verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi tai muuhun omaisuuteen luettaviksi osakkeiksi. Emoyhtiö oli harjoittanut arvopaperikauppaa ja lisäksi tarjonnut tytäryhtiölle toimitusjohtajan palveluja sekä talous- ja palkkahallinnon palveluita, joista jälkimmäisiä oli tuottanut kaksi yhtiön osakaskuntaan kuulumatonta työntekijää. Viimeisen viiden vuoden aikana emoyhtiön liikevaihdosta pääosa (74-86 %) muodostui muista tuotoista kuin palveluveloituksista. Myös yhtiön tasevaroista merkittävä osa muodostui vaihto-omaisuudesta ja saamisista. KHO katsoi, että osakevaihdolla perustettu konsernirakenne oli tarkoitettu palvelemaan lähinnä osakkeenomistajien etuja eikä rakenteelle ollut juurikaan esitetty yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Osakkeita ei katsottu verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi vaan muuhun omaisuuteen kuuluviksi osakkeiksi.
Konsernin emoyhtiön omistamat lähitoimialalla toimivan pörssiyhtiön osakkeet katsottiin verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi
Asiassa oli kyse muun muassa teräsliiketoimintaa harjoittaneen konsernin emoyhtiön lähitoimialalla toimivan pörssiyhtiön osakkeiden luonnehdinnasta verovapaasti luovutettaviksi käyttöomaisuusosakkeiksi. Emoyhtiö oli hankkinut pörssilistatusta valmistustoimintaa harjoittavasti yhtiöstä n. 12 %:n osuuden ja oli siten yhtiön suurin osakkeenomistaja. Osakekaupan jälkeen konserniin kuuluva yhtiö oli alkanut myydä teräslevyjä kyseisen yhtiön valmistustoimintaa varten. KHO katsoi, että osakkeita voitiin pitää emoyhtiön strategisena sijoituksena, koska omistettu yhtiö oli konsernin teräsliiketoimintaan nähden lähialalla toimiva yhtiö ja emoyhtiö oli kyseisen yhtiön suurin osakkeenomistaja. Osakkeita voitiin pitää käyttöomaisuutena, vaikka emoyhtiö oli luovuttanut pääosan omistamistaan osakkeista alle kahden vuoden omistusajan jälkeen.
Kiinteistöverotuksen voimalaitosprosentin soveltaminen voimalaitoskokonaisuuteen
A Oy:n tuulivoimalaitos oli kytketty verkonhaltijan kytkinlaitokseen, johon oli kytketty myös erään toisen tuulivoimayhtiön kaksi tuulivoimalaitosta. Yhtiöiden tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho ylitti 10 megavolttiampeerin rajan. Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:n voimalaitokseen sovellettava eräiden laitosten veroprosenttia (voimalaitosprosentti) sillä perusteella, että kyseiset voimalaitokset oli kytketty jakeluverkkoon kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yhteisen liittymispisteen kautta.
KHO totesi, että yhteisellä liittymispisteellä ei voitu katsoa tarkoitetun yksittäisen teknisen osan tarkkuudella määriteltyä pistettä, jonka verkonhaltija ja verkkoon liittyjä olivat sopineet omistus- tai hallintarajakseen. Arvioitaessa sitä, oliko voimalaitokset kytketty verkkoon yhteisen liittymispisteen kautta, huomioon oli sen sijaan otettava sen verkkoinfrastruktuurin kokonaisuus, jolla voimalaitosten kytkeminen jakeluverkkoon oli toteutettu.
Päätöksestä ilmenevissä oloissa katsottiin, että A Oy:n voimalaitos oli kytketty toisen tuulivoimayhtiön voimalaitosten kanssa jakeluverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta. Kun voimalaitosten yhteenlaskettu nimellisteho oli ylittänyt 10 megavolttiampeeria, A Oy:n voimalaitokseen oli voitu soveltaa voimalaitosprosenttia. Merkitystä ei ollut sillä, että A Oy ja toinen tuulivoimayhtiö olivat oikeudellisesti erillisiä ja itsenäisiä toimijoita.
Osakkeen vertailuarvo sukupolvenvaihdoshuojennusta laskettaessa, kun yhtiön tilikausi ei ollut kalenterivuosi
Asiassa oli ratkaistava, minkä verovuoden verotuspäätöksen mukaista yhtiön osakkeen vertailuarvoa oli käytettävä laskettaessa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentissa tarkoitettu veronhuojennus, kun lahjan kohteena olivat sellaisen yhtiön osakkeet, jonka tilikausi ei ollut kalenterivuosi.
Kun otettiin huomioon perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin sanamuoto, säännöksen esityöt sekä perintö- ja lahjaverolain mukainen arvostamisen ajankohtaa koskeva lähtökohta, sukupolvenvaihdoshuojennusta laskettaessa oli käytettävä lahjaverovelvollisuuden alkamishetkeen nähden yhtiön viimeisimmän verovuoden verotuspäätöksen mukaista vertailuarvoa.
Muutoksenhakija oli saanut 2.11.2018 lahjana kysymyksessä olevat yhtiön osakkeet. Lahjaverovelvollisuuden alkamisajankohtaan nähden lahjoituksen kohteena olevan yhtiön viimeisin tilikausi oli päättynyt 31.5.2018. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen laskennassa oli siten tullut käyttää yhtiön verovuodelta 2018 toimitetussa tuloverotuksessa laskettua vertailuarvoa.
Joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskun järjestelypalkkiota ei pidetty korkovähennysrajoitusten alaisena suorituksena
Asiassa oli ratkaistavana, oliko osakeyhtiöllä oikeus vähentää tuloverotuksessaan joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskun yhteydessä suoritettu järjestelypalkkio ilman EVL 18 a §:ssä säädettyjä korkojen vähennysoikeuden rajoituksia. KHO katsoi, että lain esitöiden perusteella vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen hankkimisesta aiheutuneet neuvontapalvelut oli tarkoitettu jäävän korkovähennysoikeuden rajoitusten ulkopuolelle. Koska kyseessä olevaa järjestelypalkkiota oli pidettävä luonteeltaan rahoituksen järjestämisessä avustamisesta perittävänä neuvontapalkkiona, sitä ei pidetty EVL 18 a §:n soveltamisalassa olevana suorituksena.
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltuminen sijoitusyhtiöön
Asiassa oli kysymys sukupolvenvaihdokseen liittyvästä lahjaveron huojennuksesta. Ennakkoratkaisun hakijan oli tarkoitus lahjoittaa sijoitustoimintaa harjoittavan X Oy:n osakekanta kahdelle lapselleen. Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan huojennus myönnetään, jos veronalaiseen lahjaan sisältyy maatila, muu yritys tai osa niistä.
Se, onko kyseessä perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitettu yritys, oli ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisarvion perusteella. Kokonaisarviossa oli otettava huomion muun ohella toiminnan laatu, jatkuvuus, aktiivisuus, taloudellisen riskin ottaminen, suunnitelmallisuus ja voiton tavoitteleminen. Arvopaperikauppaa harjoittavan yhtiön kohdalla asian arvioinnissa voitiin ottaa huomioon myös esimerkiksi toteutuneiden kauppojen määrä, liikevaihto, vaihto-omaisuuden määrä ja laatu, vieraan pääoman käyttö sekä liikevaihdon ja vaihto-omaisuuden välinen suhde. Palkatun työvoiman olemassaolo tai yrittäjän työllistyminen yhtiön toiminnassa puolsivat yleisesti sitä, että kyseessä on laissa tarkoitettu yritys. Palkatun työvoiman olomassaolo ei kuitenkaan ollut edellytyksenä huojennussäännöksen soveltamiselle. Sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevan säännöksen soveltamisalaa ei lain esitöissä tai oikeuskäytännössä ollut sidottu siihen, onko yhtiön tuloverotus tapahtunut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti. Tämä oli kuitenkin yksi kokonaisarvioinnissa huomioon otettava seikka, erityisesti milloin yhtiön verokohtelu oli ollut vakiintunutta ennen tulolähdejaon uudistamista vuonna 2020.
X Oy:n pitämistä perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna yrityksenä vastaan puhuvia seikkoja pidettiin kokonaisarvioinnissa painavampina kuin tätä puoltavia seikkoja. Suunniteltuihin lahjoituksiin ei voitu soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevia säännöksiä. Ennakkoratkaisu.
Palautuskelvoton sähköverkon liittymismaksu vähennettiin muuna pitkävaikutteisena menona EVL 24 §:n mukaan
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palautuskelvoton sähköverkon liittymismaksu oli luonteeltaan muu pitkävaikutteinen meno, joka voitiin vähentää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhtä suurina vuotuisina poistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan kuitenkin enintään 10 verovuoden aikana.
Janne Juusela ja Tomi Viitala päivittävät Yritysverotus-teosta.
Taloushallinnon ja verotuksen parhaat sisällöt alan ammattilaisille
Alma Talent Taloushallinto- ja verotieto -sisältökokonaisuutta tuottavat alan parhaat asiantuntijat. Laadukas ammattikirjallisuus, keskeisten lainsäädäntömuutosten tulkinta päivittyvissä hakuteoksissa sekä pääsy ajantasaiseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön tukevat onnistumistasi työssä. Asiantuntijatekijämme tuottavat käyttöösi myös artikkeleja ajankohtaisista aiheista.
Kirjoittaja Janne Juusela ja Tomi Viitala
Juridiikan ja talouden uutiskirje
Juridiikan ja talouden uutiskirje kokoaa uutiset ja ajankohtaiset sisällöt talouden, verotuksen ja juridiikan eri osa-alueista yhteen kirjeeseen. Voit räätälöidä kirjeen sisällön sinua kiinnostavista aihealueista. Uutiskirje ilmestyy joka arkipäivä.
Aiheeseen liittyvää
Verohallinto aloittaa yhteistoimintaneuvottelut osassa toimintojaan – vähennystarve arviolta enintään 200 henkilöä