Ajankohtaista yri­tys­ve­ro­tuk­ses­sa syyskuussa

Verohallinto on antanut 26.5.2023 ohjeen Verotuksen yleiset menettelysäännökset (Dnro VH/2697/00.01.00/2023). Ohjetta on päivitetty hallintolain säännöksillä asian automaattisesta ratkaisemisesta.

Verohallinto on antanut 1.6.2023 ohjeen Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys verovuosina 2021–2027 (Dnro VH/2092/00.01.00/2023). Ohjetta on päivitetty lisävähennyksen määrää ja voimassaoloa koskevien lakimuutosten vuoksi.

Verohallinto on antanut 27.6.2023 ohjeen Poistot elinkeinoverotuksessa (Dnro VH/1678/00.01.00/2023). Ohjeessa ei ole mainittu miltä osin aiempaa ohjetta on päivitetty.

Verohallinto on antanut 6.7.2023 ohjeen Kiinteistöverolain soveltamisohje (Dnro VH/1133/00.01.00/2023). Ohjetta on päivitetty vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.

Verohallinto on antanut 1.8.2023 ohjeen Kiinteistöjen arvostaminen kiinteistöverotuksessa (Dnro VH/2390/00.01.00/2023). Aikaisempaa ohjetta on päivitetty vastaamaan uusimpia arvostamiseen liittyviä asetuksia ja oikeuskäytäntöä.

KHO 2023:74

Osakeyhtiön osakkeiden vaihtamista yhdysvaltalaisen yhtiön osakkeisiin ei pidetty elinkeinoverolaissa tarkoitettuna veroneutraalina osakevaihtona

A omisti noin 0,61 prosenttia B Oy:n osakekannasta. Yhdysvaltalaisen C Inc:n oli tarkoitus hankkia kaikki B Oy:n osakkeet vaihtamalla ne osakkeisiinsa. Rahavastiketta ei ollut tarkoitus antaa.

Koska B Oy:n osakkeet vaihdolla hankkiva yhtiö asui kolmannessa maassa, kysymyksessä ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 2 momentti huomioon ottaen ollut saman lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitettu osakevaihto. Siten A:n verotuksessa ei voitu soveltaa tuloverolain 45 §:n 5 momentin luovutusvoiton verovapautta koskevaa poikkeussäännöstä hänen luovuttaessaan omistamansa B Oy:n osakkeet C Inc:lle. Asiassa oli siten ratkaistava, edellyttikö SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapaus tai SEUT 63 artiklan pääomien vapaa liikkuvuus osakkeiden vaihtamiseen liittyvän luovutuksen kohtelemista niin, ettei A:lle kerry veronalaista tuloa.

Kun otettiin huomioon yritysjärjestelydirektiivin tavoite poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä Euroopan unionin alueella ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, esillä oleva osakkeiden vaihtaminen kuului SEUT 49 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisvapauden alaan. Sanottu artikla ei tullut sovellettavaksi esillä olleessa tilanteessa, jossa kolmannessa maassa oleva yhtiö sijoittautuu unionin jäsenvaltioon. A:lle B Oy:n osakkeiden C Inc:n osakkeisiin vaihtamisesta mahdollisesti kertyvää luovutusvoittoa ei ollut katsottava verovapaaksi tuloksi sijoittautumisvapauden nojalla.

KHO 2023:75

Osakeyhtiön sulautumista yhdysvaltalaisen yhtiön perustamaan osakeyhtiöön pidettiin elinkeinoverolaissa tarkoitettuna veroneutraalina sulautumisena

B Oy:n oli yhdessä A Oy:n muiden osakkaiden kanssa tarkoitus perustaa Yhdysvaltoihin Y Inc -niminen yhtiö, jonka omistusrakenne olisi sama kuin A Oy:n omistusrakenne. A Oy:n oli tarkoitus sulautua Y Inc:n perustamaan X Oy:öön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a ja 52 b §:ssä tarkoitetulla tavalla ja noudattaen kirjanpidon tasejatkuvuutta. Sulautumisvastiketta ei ollut tarkoitus antaa.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a ja 52 b § perustuvat yritysjärjestelydirektiiviin, jonka tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä. Asiassa ei siten ollut katsottava, että esillä olevassa tilanteessa B Oy:n omistamien A Oy:n osakkeiden hankintameno häviäisi sulautumisen myötä. B Oy:lle ei ollut tarpeen antaa sulautumisvastiketta, koska se ja muut A Oy:n osakkeenomistajat omistivat samoin keskinäisin omistusosuuksin koko Y Inc:n osakekannan ja siten välillisesti vastaanottavan yhtiön X Oy:n. Sulautuminen lisäsi vastaanottavan yhtiön X Oy:n yritysvarallisuuden määrää ja paransi siten tämän emoyhtiön Y Inc:n varallisuusasemaa. Ilman vastiketta toteutettavan sulautumisen oli näin ollen katsottava olevan taloudelliselta luonteeltaan A Oy:n osakkaiden Y Inc:iin tekemän lisäsijoituksen kaltainen. B Oy:n omistamien A Oy:n osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä oli siten luettava yhtiön jo ennen sulautumista hankkimien Y Inc:n osakkeiden hankintamenoon.

Tuloverotuksen ennakkoratkaisu verovuosille 2021 ja 2022.

KVL 2023/18

Kiinteistöyhtiön määritelmä käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksessa

A Oyj harjoitti liiketoimintaa ja toimi alakonsernin emoyhtiönä. Sen tarkoituksena oli myydä B Oy:n osakekanta. Lainvoimaisessa keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa oli kyse EVL 6 b.2 §:n 2 kohdassa tarkoitetun pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa harjoittavan yhtiön käsitteen tulkinnasta. Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

Keskusverolautakunta katsoi, että luovutuksen kohteena olevan yhtiön luonne edellä mainitun käsitteen näkökulmasta tulee ratkaista kokonaisarvioinnin perusteella.

Keskusverolautakunta katsoi, että yhtiön tasearvojen perusteella voitiin lähtökohtaisesti arvioida, kuinka paljon yhtiöllä oli lain kohdassa tarkoitettuja kiinteistöjä. Kiinteistön määritelmän osalta keskusverolautakunta katsoi, että laissa tarkoitettuna kiinteistönä oli pidettävä ainakin sellaista omaisuuserää, joka oli kiinteistörekisterilain 2.1 §:n mukaan merkittävä kiinteistönä kiinteistörekisteriin sekä varainsiirtoverolain 5 §:ssä mainittuja omaisuuseriä muun ohessa kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevaa rakennusta tai rakennelmaa. Keskusverolautakunta katsoi, että riippumatta siitä, oliko hakemuksessa kuvattuja omaisuuseriä pidettävä rakennuksina tai rakennelmina, niiden käyttötarkoitus liittyi ensisijaisesti B Oy:n liiketoimintaan ja sen tarjoamiin palveluihin eikä kiinteistöihin, joilla ne sijaitsivat. Näin ollen taseen katsottiin koostuvan pääosin muusta kuin kiinteistöiksi katsottavista omaisuuseristä.

Taseen lisäksi keskusverolautakunta otti kokonaisarvioinnissa huomioon B Oy:n toiminnan luonteen, tulonmuodostuksen ja omaisuuseristä saadun selvityksen. Yhtiön liikevaihdosta hieman yli puolet oli muodostunut edellä arvioitujen omaisuuserien fyysiseen sijaintiin kytkeytyvistä palveluveloituksista. Kun omaisuuseriä ei katsottu kiinteistöistä, ei niistä saatavia fyysiseen sijaintiin kytkeytyviä tulojakaan tullut katsoa kiinteistöistä saaduiksi tuloiksi. B Oy:llä oli ollut keskimäärin alle 20 työntekijää.

Kokonaisarvioinnin perusteella keskusverolautakunta katsoi, ettei kyseessä ollut EVL 6b.2 §:n 2 kohdassa tarkoitettu kiinteistöyhtiö. Kun asiassa myös muiden verovapaan osakeluovutusten edellytysten katsottiin täyttyvän, B Oy:n osakkeiden myynti katsottuun A Oyj:lle verovapaaksi käyttöomaisuusosakkeiden luovutukseksi.