Alihankkijan työntekijä putosi keskeneräisiltä telineiltä: sakkoja päätoteuttajan työnjohtajalle ja yk­si­kön­joh­ta­jal­le

Työsuojeluviranomainen tutki työtapaturman. Tutkinnassa havaittiin, että telineet olivat päätoteuttajan rakentamat ja ne olivat tapahtuman ajankohtana keskeneräiset. Lisäksi todettiin, että päätoteuttaja ei ollut informoinut alihankkijan edustajia telineiden keskeneräisyydestä. 

Asian käsittelyssä käräjäoikeudessa päätoteuttaja myönsi, että sen työntekijät olivat koonneet telineet 18.3.2021 ja että telineissä oli puutteita. Riidatonta oli myös se, että telineitä ei tarkastettu eikä niihin myöskään laitettu telinekorttia. Lisäksi riidatonta oli, että alihankkijan työntekijä putosi telineeltä 19.3.2021. 

Käräjäoikeuden ratkaistavaksi jäi, oliko päätoteuttaja telineiden keskeneräisyydestä huolimatta luovuttanut telineet alihankkijan käyttöön ennen käyttöönottotarkastusta ja telinekortin täyttämistä, tai vaihtoehtoisesti, oliko päätoteuttaja laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa alihankkijalle telineiden keskeneräisyydestä.  

Oikeudenkäynnissä telinetyönjohtaja kertoi, että telineet olivat 18.3.2021 jääneet selvästi keskeneräisiksi. Hänen mukaansa telinekortteja ei laitettu juuri tästä syystä. Telineille menon kieltäviä kylttejä taasen ei laitettu, koska ne olivat autossa toisaalla, eivätkä siis olleet käytettävissä. Telineiden kulkutiet oli kuitenkin nostettu ylös merkiksi siitä, että telineille ei voi mennä. Telinetyönjohtajan mukaan työnjohtajat keskustelivat seuraavan päivän aamulla, että telineet tehtäisiin valmiiksi myöhemmin samana päivänä. Hän kiisti tienneensä, että alihankkijan työntekijät menisivät työmaalle 19.3.2023, telineiden ollessa keskeneräiset.

Todistajana kuultu telinetyöntekijä kertoi telinetyönjohtajan ottaneen kuvia keskeneräisistä telineistä, kun he olivat lähdössä työmaalta. Kuvat oli lähetetty työnjohtajien viestiryhmään, josta myös yksikönjohtaja oli ne nähnyt. Todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi, että päätoteuttajan työnjohtajat ja yksikönjohtaja olivat tietoisia telineiden keskeneräisyydestä. 

Alihankkijan edustajat kertoivat käräjäoikeudessa, että purkutyöstä oli sovittu päätoteuttajan myyjän kanssa. Tällöin oli sovittu purun aika ja he olivat saaneet tiedot kohteesta. Telineistä ei tällöin saatu erillistä tietoa. Yritysten välillä oli kuitenkin aikaisemmin tehty yhteistyötä, ja silloinkin päätoteuttaja oli koonnut telineet ja alihankkija käyttänyt niitä. Telineiden keskeneräisyydestä ei alihankkijan edustajien mukaan tullut viestiä. Saadun todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi, että päätoteuttaja, tai sen edustajat, eivät informoineet alihankkijaa telineiden keskeneräisyydestä. 

Käräjäoikeus totesi, että telineitä ei ollut tarkoituksella luovutettu keskeneräisenä alihankkijan käyttöön, mutta päätoteuttaja oli laiminlyönyt velvoitteitaan, kun se ei ollut huolehtinut päätoteuttajalle kuuluvasta yhteistoiminnasta ja tiedon kulun järjestämisestä sekä alihankkijalle tiedottamisesta. 

Vastuukysymyksiä arvioidessaan käräjäoikeus päätyi toteamaan riidattomaksi sen, että telineet olivat puutteelliset ja telinetyönjohtaja oli siitä tietoinen. Tällä oli tiedossaan myös se, että alihankkijan työntekijät olivat tulossa purkamaan kyseisiltä telineiltä asbestia katosta. Lisäksi oli selvää, että telineisiin ei ollut laitettu käyttöä kieltävää kylttiä, ja että alihankkijan työntekijät olivat käyttäneet telineitä.

Käräjäoikeus totesi, että työntekijän omalla menettelyllä voisi työturvallisuusrikoksen kannalta olla merkitystä, jos seuraus ei olisi ollut työnantajan ennakoitavissa, vaikka siihen olisi varauduttu riittävällä tavalla. Tässä tapauksessa alihankkijan työntekijät kuitenkin olivat tilattuina paikalla eikä telineiden käyttökiellosta ollut merkintää. Näin ollen työntekijöiden menettelyä ei voitu pitää siinä määrin ennalta arvaamattomana, että se tulisi ottaa huomioon rangaistusvastuuta arvioitaessa. Käräjäoikeus katsoi telinetyönjohtajan syyllistyneen rikokseen.

Yksikönjohtajan osalta käräjäoikeus katsoi, että asemansa perusteella tämä on vastannut siitä, että yhteisen työmaan tiedonkulku on järjestetty työturvallisuuslain edellyttämällä tavalla. Yksittäisen työmaan osalta tiedottaminen oli delegoitu työnjohtajille, mutta yksikönjohtajan tieten kuitenkin oli noudatettu käytäntöä, jossa työnjohdon ulkopuolinen myyjä kommunikoi alihankkijan kanssa. Tämä johti käräjäoikeuden mukaan siihen, että kaikki työturvallisuuteen liittyvä tieto ei välittynyt toiselle yhteisen rakennustyömaan toimijalle. Näin ollen myös yksikönjohtajan katsottiin syyllistyneen rikokseen. 

Yhteisösakon osalta käräjäoikeus totesi, että yhtiö teki sattuneen työtapaturman jälkeen ohjeistuksen alihankkijoiden informoinnista yhteisillä rakennustyömailla. Toisaalta yhtiön toiminnassa oli ennen ja jälkeen työtapaturman tehdyssä viranomaisvalvonnassa havaittu telineissä ja niiden käyttöönotossa useita samankaltaisia puutteita, joten yhteisösakon tuomitseminen ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan ollut kohtuutonta.

Mitä tuli yhteisösakon määrään, käräjäoikeus katsoi, että yhtiön toimet tapaturman jälkeen lieventäisivät sakkoa. Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että kun yhtiö oli viimeisen kymmenen vuoden aikana tuomittu yhteisösakkoon jo 11 kertaa, ja lisäksi työsuojeluviranomainen oli antanut yhtiölle useita kehotuksia ja toimintaohjeita telineistä, puolsi tilanne tuntuvaa uhkasakkoa (lisätietoa aiemmista tuomioista: työsuojeluviranomaisen tiedote 24.5.2023, Tyosuojelu.fi). 

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen lakimies Matti Suontausta muistuttaa, että yhteisellä rakennustyömaalla päätoteuttajalla on velvollisuus huolehtia työmaalla toimivien turvallisuudesta – muun muassa tiedottamalla työmaan vaara- ja haittatekijöistä.

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 02.10.2023, 23/138186 asiassa R 23/2. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Lähde: aluehallintoviraston tiedote.