Alue­hal­lin­to­vi­ras­ton pelastustoimen asiantuntija-arvio tuo esiin puutteet ja kehitystarpeet

Pelastustoimen henkilöstön saatavuus on valtakunnallisesti kriittinen haaste. Rekrytointeja on onnistuttu tekemään vain rajallisesti, ja sijaisresursseista on pulaa erityisesti pienillä alueilla. Eläköitymiset uhkaavat pahentaa tilannetta, sillä selvitysten mukaan jopa 20–30 % henkilöstöstä jää eläkkeelle seuraavan viiden vuoden aikana. Henkilöstöpula koskee niin päätoimista kuin sivutoimista henkilöstöä sekä sopimuspalokuntien hälytysosastoja.

"Tilanne ei ole juurikaan parantunut viime vuodesta. Henkilöstöpula ja investointien lykkäämiset rasittavat pelastustoimen suorituskykyä, erityisesti demografisesti kasvavilla alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla ja Tampereella," toteaa valtakunnallisen asiantuntija-arvion laatinut pelastusylitarkastaja Mira Leinonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Pelastustoimen suorituskyky vaihtelee merkittävästi eri hyvinvointialueiden välillä. Erityisesti savusukelluskyky on heikentynyt, ja muutamilla alueilla savusukelluskykyä löytyy vain suurimmista kaupungeista. Tilanne on erityisen huono esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa.

Myös vesipelastamisen, CBRNE-onnettomuuksien (kemialliset, biologiset, radiologiset, ydin- ja räjähdeonnettomuudet) sekä ympäristövahinkojen torjunnan suorituskyky on laskenut. Henkilöstöresurssien vähentyessä hyvinvointialueet eivät pysty täyttämään lakisääteisiä velvoitteitaan riittävän tehokkaasti.

Pelastustoimen kalusto ja paloasemaverkosto ovat merkittäviä investointikohteita, mutta selvitysten mukaan monet hyvinvointialueet, kuten Pohjois-Pohjanmaa, ovat siirtäneet tai poistaneet merkittäviä hankintoja säästö- ja sopeuttamistoimien vuoksi. Raskas kalusto on monilla alueilla vanhentunutta, mikä heikentää pelastustoimen toimintavalmiutta erityisesti kriittisillä alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.

Ympäristövahinkojen torjuntaan tarvittava kalusto on erityisen huolestuttavassa kunnossa. Kalusto on ikääntynyt ja uusiutuvat polttoaineet tuovat kokonaan uudenlaiset kalustolliset tarpeet.

Onnettomuuksien ehkäisyyn on edelleen panostettu samalla tavalla kuin aiempana vuotena, mutta tämä on ristiriidassa valtakunnallisen tavoitteen kanssa, joka pyrkii puolittamaan tulipalojen määrän. Asiantuntija-arvion mukaan noin 6 % pelastustoimen henkilöstöstä toimii onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvissä tehtävissä. Lisäksi onnettomuuksien kehityksen seuranta ei ole valtakunnallisesti tehokasta, minkä vuoksi alueelliset erityispiirteet jäävät tunnistamatta, ja resurssit eivät kohdennu riskiperusteisesti.

Positiivisena esimerkkinä onnettomuuksien ehkäisyn kehittämisestä mainitaan Pohjois-Karjalassa toteutettu turvallisuusviestinnän kohdentaminen, palontutkinnan hyödyntäminen turvallisuusviestinnän aineistossa Kanta-Hämeessä ja Länsi-Uudellamaalla sekä onnettomuuskehityksen seuranta Pohjois-Pohjanmaalla. Helsingin ja Kymenlaakson alueilla on puolestaan parannettu jälkivalvonnan dokumentointia, mikä toimii hyvänä esimerkkinä valvontaprosessin loppuun saattamisesta ja hyvästä hallinnosta.

Pelastustoimen vastuulla olevissa väestönsuojelutehtävissä on merkittäviä puutteita. Hyvinvointialueiden väestönsuojelusuunnitelmat eivät ole pääosin ajan tasalla, ja vain 19 % hyvinvointialueista on päivittänyt suunnitelmansa ajan tasalle. Osa hyvinvointialueista on osoittanut pelastuslaitoksen tehtäväksi huolehtia kokonaan hyvinvointialueen varautumiseen liittyvistä tehtävistä. Vain 0,5 % pelastustoimen henkilöstöstä toimii väestönsuojelutehtävissä, mikä on selkeä aliresursointi näinkin kriittiselle toiminnolle.

Sopimuspalokunnat ja vapaaehtoistoimijat ovat keskeisessä asemassa erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella. Asiantuntija-arviossa kiinnitettiin huomiota siihen, että monilla sopimuspalokunnilla on haasteita henkilöstön saatavuudessa. Tämä johtuu osittain koulutuskustannusten noususta ja koulutusvaatimusten kiristymisestä, mikä rasittaa sopimuspalokuntalaisia entisestään. Lisäksi vapaaehtoisten terveystarkastuksiin liittyy edelleen puutteita, erityisesti ei-savusukeltajien osalta.

Positiivisia esimerkkejä vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä löytyy kuitenkin Pohjois-Karjalasta, Päijät-Hämeestä ja Helsingistä, missä vapaaehtoisten toimintaedellytyksiä on parannettu taloudellisella ja koulutuksellisella tuella.

”Pelastustoimen on kiireellisesti kiinnitettävä huomiota henkilöstön saatavuuteen, investointien riittävyyteen ja pelastustoiminnan suorituskykyjen parantamiseen. Pelastustoimen strategisten tavoitteiden täytäntöönpano ei ole onnistunut toivotulla tavalla, ja suurimmat haasteet liittyvät tällä hetkellä pelastustoimen säästö- ja sopeuttamistoimiin”, pelastusylitarkastaja Leinonen korostaa.

Edellisen pelastustoimen asiantuntija-arvion pohjalta on tehty useita toimenpidesuosituksia, mutta niiden vaikutus käytännön toimintaan on ollut toistaiseksi vähäinen. Pelastustoimen resurssien on arvioitu olevan jo nyt niin tiukalla, että palvelut eivät monin paikoin täytä lakisääteisiä vaatimuksia. Tilanne vaatii pikaisia ratkaisuja, jotta pelastustoimi pystyy turvaamaan kansalaisten turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden koko maassa.

Aluehallintovirastot ovat laatineet asiantuntija-arviot hyvinvointialueiden pelastustoimen palvelutasosta ja investointien tarpeesta ja vaikutuksista. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on laatinut lisäksi valtakunnallisen kokonaisarvion. Tehtävä perustuu lakiin pelastustoimen järjestämisestä. Arviot tarjoavat jäsenneltyä tietoa pelastustoimen eri osa-alueista etenkin päättäjille, tukevat hyvinvointialueiden toiminnan riskiperusteista suunnittelua ja toimivat tausta-aineistona hyvinvointialueiden ja ministeriöiden vuosittaisissa neuvotteluissa. Nyt julkaistut arviot perustuvat vuoden 2023 tietoihin, jotka hyvinvointialueet ovat toimittaneet aluehallintovirastoille keväällä ja kesällä 2024.

Lähde ja lisätietoja: aluehallintovirastojen tiedote.