Deepfake-ilmiö haastaa juristit kehittämään te­ko­ä­ly­lu­ku­tai­toa

Sanotaan, että paras gradu on tehty gradu. Vaikka sanonnassa on perää, halusin itse löytää aiheen, joka herättäisi uteliaisuutta ja tuntuisi aidosti omalta. Kun yhteen työhön käyttää niin paljon aikaa, sen voisi mieluummin käyttää sellaisen aiheen parissa, joka myös oikeasti kiinnostaa ja haastaa. Lähdin etsimään sopivaa teemaa avoimin mielin ja tein taustatyötä laajasti eri näkökulmista. Työskentelin tuohon aikaan Krogeruksella Knowledge Management Traineena, ja harjoittelussa kertynyt käytännön kokemus tiedonhausta eri oikeudenaloilta helpotti aiheen hahmottamista ja tutkimusotteen rakentamista. Lopulta törmäsin puolivahingossa deepfake-ilmiöön ja siihen liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin, jotka tuntuivat sekä ajankohtaisilta että haastavilta. Niinpä päädyin tutkimaan, miten deepfake-materiaali voisi päätyä todisteeksi rikosprosessissa ja millaisia oikeudellisia haasteita siihen liittyy.

Deepfake eli syväväärennös tarkoittaa tekoälyllä tuotettua ääni-, kuva- tai videotallennetta, joka jäljittelee todellisuutta niin vakuuttavasti, että se voi hämätä tarkkasilmäisintäkin katsojaa. Tallenteessa henkilö voi vaikuttaa sanovan tai tekevän asioita, joita ei todellisuudessa ole tapahtunut. Vaikka väärennetyn sisällön tuottaminen ei itsessään ole uusi ilmiö, deepfaket hyödyntävät koneoppimista ja tekoälyä ainutlaatuisella tavalla, mikä tekee niistä aiempaa vaikeammin tunnistettavia ja potentiaalisesti vaikutuksiltaan vakavampia. Alun viihdekäytön jälkeen deepfaket ovat saaneet jalansijaa myös yhteiskunnallisesti merkittävissä yhteyksissä, kuten uutisissa, politiikassa ja oikeudenkäynneissä.

Oikeudenkäyntien näkökulmasta mahdolliset deepfake-todisteet haastavat sähköisten todisteiden luotettavuuden. Jos manipuloitu mediatallenne näyttää aidolta eikä väärennöstä tunnisteta, se voi vaikuttaa olennaisesti näytön arviointiin ja pahimmillaan johtaa virheelliseen tuomioon. Tilanne on erityisen ongelmallinen, jos edes asiantuntijat eivät kykene arvioimaan aineiston aitoutta luotettavasti. Tällaisissa tilanteissa sähköisen todisteen todistusarvo riippuu pitkälti siitä, pystytäänkö sen alkuperä ja eheys osoittamaan luotettavasti. Deepfake-todisteet tuovat uudenlaisia haasteita näytön arviointiin ja korostavat aitouden varmistamisen merkitystä niin prosessin oikeudenmukaisuuden kuin oikeusvarmuudenkin näkökulmasta.

Deepfake-todisteita voi esiintyä lähes kaikentyyppisissä oikeudenkäynneissä, joissa esitetään sähköistä todistusaineistoa. Ne voivat liittyä suoraan itse oikeudenkäynnin kohteena olevaan rikokseen tai riitaan tai toimia osana muuta näyttöä, jolla pyritään tukemaan jonkin toisen väitteen paikkansapitävyyttä. Vaikka Suomessa deepfake-materiaalia ei tiettävästi ole vielä päätynyt tuomioistuimiin, ulkomailla ilmiö on jo näkynyt useissa oikeustapauksissa.

Tekoälyn kehitys tulee väistämättä muuttamaan juristin työtä. Deepfake-ilmiö haastaa meitä kaikkia tarkastelemaan uudelleen sitä, miten luotettavana pidämme audiovisuaalista aineistoa, vaikka se ensi silmäyksellä vaikuttaisi aidolta. Oikeudenkäynneissä tämä voi tarkoittaa sitä, että suoraan aineistoon perustuvan näytön sijaan korostuvat entistä enemmän todistustaakkaa ja sen jakautumista koskevat kysymykset, erityisesti riita-asioissa. Juristin kannalta keskeistä on tunnistaa, milloin aineisto vaatii tarkempaa tarkastelua ja milloin on syytä hankkia teknistä asiantuntemusta.

Kehitä tekoälylukutaitoasi. Juristin on tärkeää ymmärtää tekoälyn mahdollisuudet ja riskit, erityisesti oikeudenkäyntien näkökulmasta. Kyse ei ole pelkästään teknisestä osaamisesta, vaan kyvystä arvioida aineiston luotettavuutta, esittää oikeita kysymyksiä ja tunnistaa tilanteet, joissa todisteen alkuperä tai eheys vaatii tarkempaa tarkastelua. Kun tekoälyä käytetään yhä useammin niin oikeudenloukkauksiin kuin todisteiden tuottamiseenkin, korostuu juristin rooli sen varmistamisessa, että oikeudenmukaisen prosessin periaatteet säilyvät myös digitaalisessa toimintaympäristössä.

***

Emma Långströmin ura Krogeruksen Dispute Resolution -praktiikan Associate-juristiksi on kulkenut usean Krogeruksen trainee-jakson kautta. Hän valmistui viime vuonna kolmantena oikeustieteen maisterina Åbo Akademista ja kirjoitti pro gradu -tutkielmansa deepfake-todisteista.

Syntymävuosi: 1997
Tutkinnot: oikeustieteen maisteri
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Åbo Akademi 2024
Nykyinen tehtävä: associate, riidanratkaisu, Asianajotoimisto Krogerus
Lempioikeudenala: prosessioikeus
Jos en olisi juristi, olisin: kuvataiteilija
Motto: ”Voi hyvin, elä hauskasti” - Minna Canth