Eläkeprojektina Sinuhe egyptiläinen

Oli sattuman kauppaa, että päädyin Suomeen vuonna 1972. Olin 25-vuotias juuri valmistunut juristi, ja halusin lähteä pariksi vuodeksi ulkomaille, ennen kuin hankkisin vakituisen työpaikan. Kysyin British Councililta englannin opettajan työpaikkoja maailmalla. Niitä oli tarjolla kolme: yksi Senegalissa, toinen Thaimaassa ja kolmas Suomessa. Valitsin Suomen.

Työpaikkani oli Finnish–British Society -yhdistyksen alaisuudessa ja asuin Helsingin Kalliossa. Suomi oli tuohon aikaan hyvin mielenkiintoinen maa idän ja lännen välissä. Maa tuntui kuhisevan vakoojia, törmäsinpä pariin itsekin. Ihailin myös Kekkosen sujuvaa toimintaa Neuvostoliiton johtajien kanssa.

Opetin lakimiehille englantia ja lisäksi luin Yleisradiossa englanninkielisiä uutisia, jotka lähetettiin ympäri maailmaa. Olin nimittäin aloittanut suomen opinnot heti tänne saavuttuani. Kielitaitoni karttui huimaa vauhtia, kun luin suomalaisia sanomalehtiä ja käänsin niiden uutiset englanniksi. Suomen opettajinani toimi myös kaksi Finnbritissä työskentelevää naista; he opettivat minulle suomea ja minä heille vastapalvelukseksi englantia. Kun palasin Englantiin 1974, sain heiltä lahjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Täytyy myöntää, että se on vielä osittain lukematta; siitä tulee eläkeprojektini.

Palattuani Englantiin aloin työskennellä lakifirmalle, joka oli erikoistunut saksalaisiin asiakkaisiin. Aiheet vaihtelivat yleisistä lakiasioista ja sopimuksista rikosjuttuihin. Tämän jälkeen siirryin toiseen toimistoon, jossa työskentelin pääasiassa kilpailuoikeuden parissa.

Olin tutustunut Suomessa ollessani englantilaiseen lakimieheen Peter Farmeryyn, joka opetti tuolloin englantia Oulussa. Meistä tuli hyvät ystävät ja 1990-luvun alussa saimme idean järjestää lakikursseja Pohjoismaissa. Kursseille oli paljon kysyntää, koska monen lakimiehen piti laatia työssään sopimuksia englanniksi. Pidimme ensimmäisen kurssimme Messilässä, Lahdessa.

Yhteiset kurssimme loppuivat valitettavasti jo 1998, jolloin opettajakumppanini menehtyi. Itse olen jatkanut kurssien pitoa Suomessa jo 30 vuoden ajan. Moni on kysynyt minulta, eikö ole tylsää opettaa vain sopimusten tekoa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sopimukset liittyvät hyvin moniin oikeustapauksiin ja niiden terminologia vaihtelee eri kielten välillä. Niinpä suomalaisten lakimiesten täytyy käyttää kansainvälisissä sopimuksissa tiettyjä termejä, joita ei voi edes kääntää suomeksi.

Jos minulta pyydetään kaksi vinkkiä hyvän sopimuksen tekoon englanniksi, ensimmäinen on:
Pidä lauseet lyhyinä. Tuolloin on pienempi riski lauseen monitulkintaan. Toiseksi kehotan välttämään vanhanaikaista lakiterminologiaa. Valitettavasti britit ja erityisesti amerikkalaiset viljelevät sitä edelleen. Jälkimmäiset ovat mieltyneet esimerkiksi termiin ”hold harmless”. Sillä on useita merkityksiä, joten sitä kannattaisi ehdottomasti välttää.

Suurimpia mutkia ymmärrettävän sopimuksen tekemisessä tuottaa kuitenkin Britanniassa ja USA:ssa käytössä oleva common law -systeemi, joka painottaa ennakkotapausten asemaa. Se eroaa selvästi suuressa osassa Eurooppaa vallitsevasta lainsäädäntöä painottavasta civil law -oikeusjärjestyksestä. Lisäksi meidän sopimuksemme ovat usein pidempiä ja ne sisältävät aina piilotettuja merkityksiä, koska emme luota toiseen osapuoleen. Pohjoismaissa puolestaan on voimassa ”duty of good faith” eli vaatimus vilpittömästä toiminnasta.

Alma Talentilla pitämäni kurssit ovat kaksiosaisia. Ensimmäiseen sisältyy yleisiä sopimuksen tekoon liittyviä asioita, ja käsittelen siinä yksittäisiä sopimuslausekkeita ja niiden pääpiirteitä. Toinen kurssini keskittyy tiettyihin sopimustyyppeihin. Kursseilleni osallistuu eri alojen juristeja asianajajista in house- ja valtionhallinnossa työskenteleviin juristeihin. Mukana on myös henkilöitä, jotka joutuvat laatimaan sopimuksia työssään ilman juristin koulutusta. Kurssini ovat minulle aina älyllisesti haastavia; osallistujat esittävät kiperiä kysymyksiä ja nautin niihin vastaamisesta. Pidän kursseja myös lakiasiaintoimistoille ja yrityksille.

Luennoin myös Helsingin yliopistossa 25 vuoden ajan. Pidin kerran vuodessa viikon mittaisen kurssin Englannin ja Euroopan unionin välisistä yrityslaeista. Luentojani seurasi yleensä satakunta opiskelijaa, joista osa oli Erasmus-vaihdossa Suomessa. Niinpä kuulijakuntani oli hyvin kansainvälinen, mikä teki kursseista antoisia.

Pidän Suomesta paljon ja tänne on aina mukava palata, sillä minulla on täällä useita ystäviä. Elämäni Englannissa on puolestaan hyvin leppoisaa. Meillä on vaimoni kanssa kaksi kotia, toinen Länsi-Sussexissa ja toinen Lontoossa. Nyt olen osittain eläköitynyt, mutta teen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa pitämieni kurssien lisäksi ajoittain konsultointia ja pro bono -työtä Englannissa.

Perhe: Vaimo, tytär ja kaksi lastenlasta
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Master of Law, University College London, 1972;
Master of Arts -tutkinto, joka sisälsi ranskan ja saksan kielen opintoja, University of Oxford, 1969
Lempioikeudenala: Kilpailuoikeus
Jos ei olisi juristi, olisi: Diplomaatti
Motto: 86400. Se on sekuntimäärä, joka sisältyy vuorokauteen. Ajankäytön merkitys korostuu,
mitä vanhemmaksi tulee.

Suosittelen
Kirja: Sebastian Faulks: Bird Song. Vaikuttava ja liikuttava teos rakkaudesta 1. maailmansodan aikana.
Laulu: Mort Shuman: Le lac majeur. Kaunis ranskalainen laulu vuodelta 1972.
Laji: Nuorempana maraton. Osallistuin 1980-luvulla sekä Helsingin että Lontoon maratoneihin. Paras aikani on 3.40. Nykyisin lähinnä kävelen koirieni kanssa.
Kuvataiteen teos: Salvador Dali: Abraham Lincoln. Se on erikoinen teos. Kun katsot sitä läheltä se näyttää Dalin vaimolta Galalta, mutta kun menet kauemmas, se muuttuu Lincolniksi. Näin teoksen St Petersburgin taidemuseossa Floridassa.