EU-lainsäätäjät sopuun: Pakkotyöllä valmistettuja tuotteita ei enää sallita EU:n markkinoilla

Asetus on sellaisenaan jäsenmaissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Tavoitteena on, ettei EU:n markkinoille päädy tuotteita, jotka on teetetty pakkotyöllä. Kielto koskee myös vientiä EU:n markkinoilta. Asetusta sovelletaan kaikkiin yrityksiin niiden oikeudellisesta muodosta ja toiminnan laajuudesta riippumatta sekä kaikkiin EU:ssa valmistettuihin tuotteisiin ja tuontituotteisiin.

Asetuksen myötä edistetään vastuullista liiketoimintaa EU:n markkinoilla ja luodaan EU:n alueella toimiville yrityksille tasavertainen toimintakenttä. Asetuksella päästään puuttumaan EU:n sisämarkkinoilla esiintyviin kilpailun vääristymiin, jotka johtuvat pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kaupallisesta hyödyntämisestä. 

Suomi on tukenut asetuksen tavoitteita ja pyrkinyt neuvotteluissa edistämään asetuksen etenemistä. Suomi on sitoutunut pakkotyön lopettamiseen vuoteen 2030 mennessä osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sekä lukuisten muiden kansainvälisten sopimusten sekä EU:n perusoikeuskirjan myötä. Pakkotyön kielto on osa ihmiskaupan torjumiseen liittyvää työtä, johon Suomi on myös sitoutunut.

Pakkotyö loukkaa vakavasti ihmisoikeuksia ja on iso globaali ongelma. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan pakkotyötä tekee maailmanlaajuisesti arviolta 27,6 miljoonaa ihmistä. Pakkotyötä esiintyy kaikilla aloilla, mutta erityisen yleistä se on joillakin palvelualoilla, tekstiiliteollisuudessa, kaivostoiminnassa ja maataloudessa.

Asetus antaa kansallisille viranomaisille sekä Euroopan komissiolle tehtäväksi valvoa, että yritykset noudattavat sääntelyä. Jos yrityksen epäillään rikkovan velvoitteitaan, tilanteen olosuhteista riippuen joko kansallinen toimivaltainen viranomainen tai Euroopan komissio voisi aloittaa asiasta tutkinnan. Asiaa tutkiva taho on myös toimivaltainen ratkaisemaan asian. Toimivaltaisesta viranomaisesta Suomessa säädetään kansallisesti myöhemmin.

Alustavan ja varsinaisen tutkinnan perusteella pakkotyöllä valmistetuille tuotteille voidaan asettaa markkinoilleasettamiskielto. Lisäksi yrityksen pitää pääsääntöisesti vetää takaisin markkinoille asetetut tuotteet ja hävittää ne erikseen säännellyt ympäristönäkökulmat huomioon ottaen. Kielto ja vaatimus tuotteiden takaisinvedosta eivät ulotu tuotteisiin, jotka ovat jo saavuttaneet loppukäyttäjät. 

Suomi on valmistelun aikana pitänyt tärkeinä muun muassa kestävyys- ja ilmastonäkökulmia liittyen tuotteiden hävittämiseen. Asetukseen on neuvotteluissa lisätty pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kierrätys, toimimattomaksi tekeminen ja lahjoittaminen, milloin se on mahdollista. Suomi korostaa kuitenkin, etteivät talouden toimijat saa hyötyä pakkotyöllä valmistetuista tuotteista taloudellisesti.

Suomi on myös pyrkinyt edistämään tarkkarajaista ja ennakoitavaa lainsäädäntöä ja korostanut sääntelyn suhteellisuusnäkökohtia pienyrityksille. Lisäksi Suomi on pitänyt tärkeänä sitä, että komissio ohjeistaa yrityksiä ja muita toimijoita ja tarjoaa tarvittavat tukityökalut asetuksen velvoitteiden toimeenpanemiseksi.

Lähde: työ- ja elinkeinoministeriön tiedote.