Euroopan ih­mi­soi­keus­tuo­miois­tui­men tuomio oi­keu­den­mu­kais­ta oikeudenkäyntiä koskevassa asiassa

Tapauksessa valittaja oli luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, jolta oli peruutettu lupa oikeudenkäyntiavustajalautakunnan vuonna 2015 tekemällä päätöksellä. 

Valittaja valitti asiassa hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn. Asia siirrettiin tämän jälkeen vahvennetun kokoonpanon käsiteltäväksi. Tämä kokoonpano päätti toimittaa asiassa uuden suullisen käsittelyn. Hovioikeus päätti, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöstä ei muuteta. 

Valittaja valitti korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi valittajalle valitusluvan. Valittajan mukaan hovioikeus oli muun muassa menetellyt virheellisesti siirtäessään asian vahvennetun kokoonpanon käsiteltäväksi. Valittaja katsoi myös päätöksen tehneen hovioikeudenlaamannin olleen esteellinen asiassa. 

Korkein oikeus päätti, että hovioikeuden lopputulosta ei muuteta. Korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ollut ilmennyt perusteltua aihetta epäillä hovioikeudenlaamannin puolueettomuutta tai että siirto vahvennettuun istuntoon ei olisi tapahtunut objektiivisin perustein. Korkein oikeus katsoi myös, ettei ollut perusteltua aihetta epäillä, että vahvennetun istunnon laillinen kokoonpano ei olisi asiaa ratkaistessaan toiminut riippumattomasti ja sivuvaikutteista vapaana. 

Valituksessaan EIT:lle valittaja katsoi, että EIS 6 artiklaa oli loukattu, kun hovioikeus otti perusteettomasti asian uudelleen käsittelyyn. Valittaja katsoi myös hovioikeudenlaamannin olleen asiassa puolueellinen.

EIT katsoi (äänin 6-1), että EIS 6 artiklaa ei ollut loukattu, kun hovioikeus oli päättänyt siirtää oikeudenkäyntiavustajan luvan peruuttamista koskevan asian vahvennetun kokoonpanon käsiteltäväksi.

EIT katsoi, että edellytykset asian siirtämiseksi vahvennetun kokoonpanon käsiteltäväksi ilmenivät selvästi laista. Sääntelyn tarkoituksena oli antaa vakaa ja laaja perusta ratkaisuvallalle tärkeissä ratkaisuissa riippumatta siitä, oliko aiempi kokoonpano käsitellyt asiaa vai ei. Valittaja ei myöskään ollut menettänyt siirron myötä mahdollisuutta osallistua päätöksentekomenettelyyn. Asiassa oli myös muita menettelyllisiä takeita. Lisäksi korkeimmalla oikeudella oli täysi toimivalta tutkia valittajan asia, koska se oli myöntänyt valittajalle valitusluvan. Korkein oikeus on myös voinut korjata mahdolliset menettelylliset puutteet hovioikeusmenettelyssä. 

EIT katsoi myös, että siirtämistä koskevan päätöksen tehneen hovioikeudenlaamannin henkilökohtaisesta esteellisyydestä ei ollut näyttöä. EIT viittasi korkeimman oikeuden asiassa noudatettavaa sääntelyä ja sen soveltamista valittajan tapauksessa koskevaan yksityiskohtaiseen selitykseen ja totesi, ettei ollut myöskään mitään syytä epäillä, että asian siirron edellytykset eivät olisi objektiivisesti täyttyneet ja että noudatetuista menettelyistä ei olisi esitetty uskottavaa selitystä. Sääntely oli myös valittajan saatavilla. EIT:n mukaan asiassa noudatettu menettely oli tarjonnut riittävät takeet hovioikeuden puolueettomuutta koskevien oikeutettujen epäilysten poissulkemiseksi.

Tuomio on luettavissa EIT:n verkkosivuilla.

Lähde: ulkoministeriön tiedote.