Euroopan ih­mi­soi­keus­tuo­miois­tui­men tuomio per­hee­nyh­dis­tä­mis­tä koskevassa asiassa

Tapauksessa valittajalle ja hänen lapsilleen oli myönnetty Suomessa pakolaisasema ja oleskeluluvat vuonna 2016. Valittajan ulkomailla oleskelevan puolison, lasten isän, perhesideperusteinen oleskelulupahakemus oli pantu vireille vuonna 2018.

Maahanmuuttovirasto hylkäsi valittajan puolison hakemuksen, koska hänen toimeentulonsa ei ollut osoitettu olevan turvattu ulkomaalaislain edellyttämällä tavalla. Toimeentuloedellytys tuli sovellettavaksi, koska perheenyhdistämistä oli haettu perheenkokoajan turvapaikkapäätöksen tiedoksiantamisen jälkeen vasta kun ulkomaalaislaissa asetettu kolmen kuukauden aikaraja oli ylittynyt. Päätöksen mukaan asiassa ei ollut esitetty sellaista poikkeuksellisen painavaa syytä, joka edellyttäisi toimeentuloedellytyksestä poikkeamista. Päätöksen mukaan myöskään lapsen etu ei edellyttänyt oleskeluluvan myöntämistä hakijalle.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valittajan Maahanmuuttoviraston päätöksestä tekemän valituksen. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa.

Valituksessaan EIT:lle valittaja katsoi, että viranomaisten kieltäytyminen myöntämästä hänen puolisolleen oleskelulupaa loukkaa hänen oikeuttaan nauttia perhe-elämän kunnioittamista (EIS 8 artikla). Valittaja katsoi, että Suomen viranomaiset ovat sivuuttaneet asianosaisten yksilölliset olosuhteet ja haavoittuvuuden pakolaisina.

EIT katsoi yksimielisesti, ettei 8 artiklaa ollut loukattu. Viranomaiset olivat toimineet valtion harkintamarginaalin puitteissa ja saavuttaneet oikeudenmukaisen tasapainon eri intressien kesken. EIT ei myöskään katsonut tarpeelliseksi puuttua kansallisten viranomaisten lapsen etua koskeviin arvioihin.

Ratkaisu on luettavissa HUDOC tietokannasta (englanniksi).

Lähde: ulkoministeriön tiedote.