Faktaa vai fiktiota? Tositapahtumiin perustuvien TV-sarjojen laillisuudesta ollaan tarkkoja Suomessa

Kuva: Lexia, kuvan ottaja: Tailorframe

Yhdysvalloissa on puhuttanut viime aikoina kuinka paljon tositapahtumiin perustuvissa TV-sarjoissa saa sotkea faktaa ja fiktiota. Toimittaja Rachel Williams haastoi Netflixin oikeuteen sarjan ”Inventing Anna” tiimoilta. Sarja kertoo hänen ystävyydestään huijari Anna Sorokinin kanssa ja Williams kokee sarjan saattaneen hänet epäedulliseen valoon.

Suomessa ei ole suoranaista sääntöä faktan ja fiktion sekoittamiselle, kertoo asianajaja Markus Myhrberg. Asianajotoimisto Lexian osakas on työskennellyt pitkään elokuvia ja TV-sarjoja tuottavien yhtiöiden kanssa.
”Kaikilla alan toimijoilla on oikeus käyttää historian vaiheita tositapahtumiin perustuvassa elokuvassaan tai sarjassaan, eikä kukaan voi omia todellisia tapahtumia. Ainoastaan omaperäiset ja dramaattiset lisäykset tarinan kulkuun voivat saada tekijänoikeussuojan. Muutoin ovat todelliset tapahtumat periaatteessa ”yhteistä omaisuutta”, sanoo Myhrberg.

Sarjojen yhteydessä todetaan usein, että ne perustuvat tositapahtumiin mutta sisältävät myös fiktiota. Fiktionkin osalta täytyy huomioida perusoikeuksiin kuuluva yksityisyyden suoja, mutta myös faktan osalta jonkin tiedon levittäminen tv-sarjassa voi joskus olla kiellettyä yksityiselämää koskevan sääntelyn perusteella.
”Yleisesti ottaen Suomessa vallitsee laaja sanan- ja ilmaisunvapaus ja tämä koskee myös televisiotuotantoja. Nämä vapaudet eivät ole kuitenkaan rajoittamattomia ja tietyissä tilanteissa joistakin ilmaisuista voi aiheutua oikeudellisiakin seuraamuksia. Tältä osin käydään Suomessakin rajanvetoa ja punnitaan näitä perusoikeuksia.”

Hahmot saavat Myhrbergin mukaan olla tunnistettavia, mutta on tärkeää muistaa, että yksityishenkilöiden kunniaa suojataan rikoslain säännöksillä. Perättömän valheen tai vihjauksen toisesta henkilöstä esittänyt voi syyllistyä kunnianloukkaukseen, jos teko aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai halveksintaa henkilöä kohtaan, tai teko halventaa muulla tavalla henkilöä. Yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä on taas kyse, jos esitetään oikeudettomasti tietoja yksityiselämästä, vihjaus tai kuva siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häntä kohtaan kohdistuvaa halveksuntaa.
”Rikoslain säännöksillä pyritään suojaamaan yksityishenkilöitä vahingoilta ja kärsimykseltä, kuten esimerkiksi mainehaitalta. Tosiasiallisen vahingon syntymistä ei edellytetä, joten vahinko voi ilmetä esimerkiksi haittana sosiaalisessa elämässä tai näkyä taloudellisesti esimerkiksi elinkeinonharjoittajan liiketoiminnassa.”

Myhrbergin mukaan hahmojen nimiä muutetaan usein korostamaan seikkaa, että hahmot perustuvat tulkintaan ja tarinaa on kuvitettu. Hahmojen muuttaminen pienentää riskejä, mutta toisaalta fiktion kytkeminen tunnistettavaan hahmoon voi tuoda uusia haasteita. Niinpä sarjan perustuminen tosiseikkoihin pienentää monesti riskejä. Seikkojen, jotka voivat asettaa henkilön erityisen huonoon valoon tulisi olla mahdollisimman hyvin todennettavissa.

Viime vuosina on myös yksityisyyden suoja laajentunut, ja ihmisten henkilötietoja ja sähköisen viestinnän luottamuksellisuuttakin on alettu säädellä tarkemmin. Yleisesti ottaen yksityisyyden suojan käsitteeseen kuuluu ”oikeus elää rauhassa joutumatta vastentahtoisen huomion kohteeksi”. Tämä suoja kuitenkin kaventuu esimerkiksi julkisuuden henkilöillä.

”TV-sarjojen tutut hahmot saattavat työskennellä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä. Henkilöiden asemaan ja työhön liittyvissä seikoissa onkin korkeampi kynnys sille, että julkituodut tiedot olisivat lainvastaisia. Rikoslaissa on erikseen kirjattu, että yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen tiedon levittämistä, joka voi vaikuttaa julkisen henkilön toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä ja asian esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Jos henkilö on tunnistettavissa, arvio tapahtuu mainittujen periaatteiden mukaisesti,” Myhrberg linjaa.

Alalla on hänen mukaansa yleisesti ottaen tärkeää, että sisällöt ovat laillisia eikä henkilöiden kunniaa tai yksityisyyttä tahallaan loukata. Lakiasioista pyritään olemaan hyvin tarkkoja. Tuotantoyhtiöt katseluttavat ohjelmia jopa jaksokohtaisesti.
”Sarjan hahmoilta saatetaan myös pyytää suostumus heidän esittämiseensä sarjassa, tai hyväksyttää heillä erikseen sisältöjä. Tällaisia toimia ei kuitenkaan aina tehdä, jos kyseessä on esimerkiksi historiallinen ja faktapohjainen rikossarja.”

TV-sarjojen tekijöiden tulisi Suomessa olla suhteellisen varmoja tiedoista, joita sarjoissa tulee esiin.
Toisaalta kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä rangaistaan vain tahallisena tekona.
”Jos asian esittämiseen julkisuudessa on ollut vahvoja perusteita ja todennäköisiä syitä pitää totena, tahallisuus puuttuu. Suomessa on sallittua arvostella ja kritisoida esimerkiksi poliitikkoa tämän poliittisessa roolissa, mutta poliitikon yksityiselämästä ei saisi esittää liian tarkkoja tietoja. Journalismin ja kirjallisuuden puolella löytyy TV-tuotantoja enemmän julkisia tapauksia, kuten Matti Vanhasen tapaus.”

Rikoslaissa on erikseen pykälä, jonka mukaan kunnianloukkauksesta voidaan tuomita myös henkilö, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen. Tällaisiksi henkilöiksi katsotaan yleensä vainajan puoliso ja lapset.
”Tosi-tv-sarjoissa tulisi olla erityisesti tarkkana tapauksissa, jotka voivat vaikuttaa kuolleen henkilön kunniaan ja sen loukkaamiseen, sekä erityisesti silloin, jos vainajaa syytetään esimerkiksi vakavista rikoksista. Vainajan kunnioittamiseksi omaisten suostumuksen saaminen olisi tärkeää. Aina tämä ei ole mahdollista ja tuolloin tilanne täytyy arvioida tapauskohtaisesti.”

Myhrbergin mukaan Suomessa on oltu historiallisesti suhteellisen varovaisia. Toisaalta täällä ei ole ehkä ollut yhtä merkittäviä ja kiinnostavia tapahtumia sarjojen ja elokuvien aiheiksi, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
”Tilanne on Suomessa hyvä, ja toivottavasti se jatkuu samanlaisena”.