Hämärän rajamailla

Vuosi sitten tanskalainen minidokumenttisarja Black Swan (Den sorte svane) teki näkyväksi asianajajien sotkeutumisen alamaailmaan ja rahanpesuun.

Ongelmia ei aiheuta vain suoraan rikollinen toiminta. Myös rehellisessä liiketoiminnassa on mahdollista livetä moraalisesti arveluttavalta harmaalta sysimustaan.

Asiansa osaava juristi voi mahdollistaa esimerkiksi vero- tai ympäristölainsäädännön kiertämisen tavalla, josta seuraa yhdelle yritykselle merkittävää kilpailuetua kilpailijoihin nähden, mikä taas vinouttaa markkinoita.

Panama Papersin ja LuxLeaksin kaltaiset kansainväliset ja tunnetut skandaalit osoittavat, että oikeudelliset asiantuntijat voivat auttaa asiakkaitaan löytämään laista merkittäviä porsaanreikiä.

Mikä on tilanne Suomessa: olemmeko turvassa omassa lintukodossamme vai onko ammattimaisten avustajien käyttö jo arkipäivää täälläkin?

Asianajajia lain mukaan sääntelevän ja valvovan Suomen Asianajajien pääsihteeri Niko Jakobsson ja Finanssivalvonnan Rahanpesun estämisen osaston toimistopäällikkö Pekka Vasara kertoivat Juristikirjeelle, missä oikein mennään.

Ammattimaisella avustajalla tarkoitetaan henkilöä, joka tarjoaa juridisen osaamisensa rikollisten käyttöön, määrittelee Jakobsson.

”Suomessakin on havaittu tällaisia tapauksia vero- ja rikostutkinnassa. Ammattimaisen avustajan rooli voi vaihdella passiivisesta toiminnan mahdollistamisesta aktiiviseen auttamiseen”, Jakobsson sanoo.

”Nimenomaisesti asianajajien ja asianajotoimistojen tekemänä tätä ei ole kuitenkaan toistaiseksi havaittu.”

Jakobsson korostaa, että lähtökohtaisesti asianajaja ei saa antaa lainvastaisia neuvoja.

”Välillä ihmisillä on halu tehdä jotain, mitä he eivät käsitä lainvastaiseksi. Silloin asianajajalla on tärkeä rooli erottaa laillinen ja lainvastainen menettely ja neuvoa asiakasta toimimaan oikein.”

Black Swan -dokumentin paljastamaa toimintaa eli sellaista, jossa advokaatit auttavat suoraan rikollisjärjestöjä, ei Jakobssonin mukaan ole Suomessa paljastunut.

Hän muistuttaa, ettei Suomessa ole asianajajamonopolia, vaan juristit voivat toimia muissakin rooleissa.

Juristi ja esimerkiksi kirjanpitäjä tai tilintarkastaja voivat olla näkemättä asioita ja auttaa tekemään sopimuksia ja järjestelyjä, joiden tavoitteena on rahanpesu.

”Silloin kysymys ei ole siitä, että asianajaja auttaisi. Konsulttijuristi voi siis tehdä mitä tahansa. Suomessakin tunnetaan niin sanottu Oulun ’pizzamafian’ tapaus, jossa juristi otti rikollisilta vastaan varoja ja sai tuomion törkeästä rahanpesusta.”

Vapaassa konsultoinnissa ei Jakobssonin mukaan ole neuvonantoa koskevaa eettistä sääntelyä, jota tulisi noudattaa.

Helmikuussa Helsingin Sanomat kertoi, miten somevaikuttajina ja yrittäjinä tunnetut Natalia Salmela ja Jasmin Hamid markkinoivat yhdessä KPMG:n kanssa aggressiiviseksi verosuunnitteluksi tulkittua järjestelyä muille ”massimuijille”.

Jakobssonista kysymys on ennen muuta eettinen: laillinen verosuunnittelu on sallittua, mutta onko oikein minimoida verojen määrä järjestelyillä, jotka vaativat jonkin verran osaamista ja kikkailua?

Pekka Vasaran mukaan rajanvetoa ja pohdintoja laillisen ja eettisesti kestävän toiminnan välillä on käyty pitkään ja monien eri toimijoiden kohdalla.

”Meidänkin valvottavista esimerkiksi Nordealla oli Luxemburgissa sivuliike, jonka kerrottiin markkinoivan asiakkaille keinoja verorasitteen minimoimiseksi”, Vasara kertoo.

”Ja Suomessa on tunnettuja sukuja, jotka ovat avanneet jälkikasvulleen tilejä Sveitsin kaltaisiin maihin ja piilottaneet rahoja sinne. Aina lapset eivät ole edes tienneet tileistä. Näistä tapauksista on tullut rikostuomioita.”

Moraalisen ja laillisen toiminnan pohdinta on Vasaran mukaan entistä ajankohtaisempaa Pohjoismaissa tapahtuneen järjestäytyneen rikollisuuden nousun takia.

”Jos pyritään piilottamaan suoraan rikollisella toiminnalla hankittua omaisuutta, ei liikuta enää harmaalla alueella vaan mennään reilusti yli. Suomi ja Norja ovat toistaiseksi selvinneet paremmin kuin Ruotsi ja Tanska.”

Suurempana ongelmana Vasara näkee valvonnan ulkopuolella toimivat ”sijoitusneuvojat” ja niiden neuvonnan huonon laadun kuin suoran rikollisen toiminnan avustamisen tai mahdollistamisen.

”Tällaiset neuvojat voivat luvata jopa riskitöntä tuottoa ja pian ihminen onkin menettänyt säästönsä. Sellaisia tapauksia löytyy, koska nämä konsultit voivat antaa mitä tahansa neuvoja ilman seuraamuksia”, Vasara sanoo.

Säänneltyä markkinaa ohjaavat määräykset, joita vastaan toimijoille voidaan asettaa kieltoja.

”Meillä on asianajotoimintaa koskevia määräyksiä ja eettisiä ohjeita, joilla pyritään asettamaan normit neuvontatoiminnalle ja ohjaamaan oikeaan suuntaan”, Jakobsson sanoo.

Näin on pyritty välttämään esimerkiksi osinkoverojen kiertämisen kaltaisia ilmiöitä.

Jakobsson muistuttaa, että harmaan ja mustan häilyvällä rajalla verottajalla on tulkintaetuoikeus ja mahdollisuus verotarkastuksiin. Avustaja on velvollinen varoittamaan näistä riskeistä asiakastaan, sillä väärintulkinta voi johtaa vero- ja jopa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Suomessa valvontaa tehdään kaiken aikaa. Finanssivalvonnan Pekka Vasara kertoo, että eri kvantitatiivisilla mittausmenetelmillä suoritetaan jatkuvaa riskiarviointia.

”Teemme yhteistyötä myös muiden viranomaisten kanssa. Jos jostain toimijasta tulee huolestuttavia tietoja sekä verottajalta että luottolaitoksilta, hälytyskellot alkavat soida.”

Finanssivalvonta saa lisäksi asiakasyhteydenottoja, ja tarjolla on whistleblow-kanava. Näitä yhteydenottoja ei kuulemma tule paljon, mutta kaikki ne ovat silti tärkeitä.

Pankkitarkastuksilla ei voida aina näyttää tarkalleen, missä ja milloin rahanpesua on tapahtunut, mutta jos löydetään useita samansuuntaisia merkkejä, saatetaan olla jäljillä.

”Jos yrityksen tosiasiallista edunsaajaa ei ole selvitetty ja yrityksestä tehdään outoja maksuja ulkomaille ilman pankin puuttumista, niin silloin pankki mahdollistaa rahanpesun tai ainakin altistuu sille.”

Tällaisen toiminnan paljastumisesta voi seurata yritykselle vakava mainehaitta, varoittaa Vasara.

”Asiakkaat miettivät nykyään hyvin tarkasti, millaista toimintaa he haluavat tukea.”

Samoin Suomen Asianajajat tekee säännöllisiä tarkastuksia. Viime vuonna niitä tehtiin 71 kappaletta eli noin joka kymmenennen asianajotoimiston toiminta käytiin läpi asiakasvaratileistä lähtien.

”Teemme tarkastuksia satunnaisesti sekä riskiarviointien ja kuulemiemme epäilyjen perusteella. Kyse ei ole välttämättä rahanpesusta, vaan jostain muusta epäselvyydestä”, Jakobsson kertoo.

Lisäksi asianajajille tehdään kahden vuoden välein ulosottorekisteriotteiden tarkastus. Jos löytyy suuria velkoja, Suomen Asianajajat selvittää, mistä on kysymys.

”Yksi suuri syy ammattimaiseen avustamiseen on taloudellisesti heikko tilanne ja velat. Rikolliset pyrkivät käyttämään tällaista tilannetta hyväkseen”, Jakobsson sanoo.

Hän kertoo, että Ruotsissa valvonta on kanteluperusteista eikä systemaattista, ja se on mahdollistanut järjestäytyneen rikollisuuden pesiytymisen asianajajien keskuuteen.

”Suomessa ilmiön mahdollisuus tunnistetaan ja siksi seuraamme kenttää koko ajan.”

***

Asianajajat ja Finanssivalvonta ovat mukana Verottajan ”Ammattimaiset avustajat” -kampanjassa. Lisätietoa asiasta ja ilmiön torjumisesta: https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/ilmiöt/ammattimaisetavustajat