Helpot ja nopeat ratkaisut eivät ole Kaijus Ervastin juttu

En ole koskaan ymmärtänyt uutisvirrassa tulevia ilmoituksia, että tässä helppo ja nopea ruoka valmistettavaksi. En tee juuri mitään ruokaa alle tunnissa. Aiemmin pizza tuli suhteellisen nopeasti, mutta nykyisin siihenkin menee pari vuorokautta, kun kylmänostatan taikinan jääkaapissa. Kun töissä tutkijana joutuu miettimään monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia, on vapauttavaa rentoutua ruuanlaiton parissa. Kun ruokaa joutuu kuitenkin laittamaan joka päivä, siihen kannattaa kehittää intohimo.

Kasvatan myös chilejä ja minulla on kaikki kaapit täynnä kuivattuja ja etikoituja chilejä sekä chilikastikkeita. Kerään myös nokkosia, joita kuivaan samoin kuin kasvatettuja yrttejä. Kuivattavaksi sopivat myös sienet ja omenasiivut, kuivalihaakin tulee tehtyä silloin tällöin. Liha-, kala- ja kasvisliemet keitän usein perkuujätteistä itse.

Teen erilaisia ruokia laidasta laitaan. Lempiruokiani ovat muun muassa blinit, vorschmack, lohipastrami sekä porosuppilovahverokeitto. Kun ruokaa tekee paljon, ei tule paljon luettua reseptejä, vaan erilaiset mausteyhdistelmät tulevat selkärangasta, kuten aasialainen kookos–lime– chili–viismauste -yhdistelmä tai intialainen curry–paprika–inkivääri–kardemumma tai vaikkapa Lähi-Itään viittaava minttu–juustokumina–valkosipuli -yhdistelmä.

Ruuanlaitto on samalla tavalla luovaa puuhaa kuin yhteiskunnallisen oikeustutkijan työkin. Aika paljon tulee tietysti toimittua rutiinilla, mutta välillä vaaditaan uusien polkujen avaamista ja ideointia. Joskus myös virheet ja sattumat johtavat uusille teille niin tutkimuksessa kuin ruuanlaitossakin. Joskus piti vaikkapa kuullottaa sipuleita ja käräytinkin ne vahingossa. Silloin huomasin, että tämähän onkin paljon maukkaampi tyyli valmistaa sipuleita moniin ruokiin ja siirryin lähes yksinomaan käräyttämään niitä.

Tutkimustyö on minulle ruuanlaiton tapaan intohimo. Kun pääsee uuteen empiiriseen aineistoon käsiksi, se on karkkikauppa lapselle. Koskaan ei tiedä etukäteen, millaisia tuloksia tulee. Uuden aineiston myötä nousee into analysoida aineistoa ja kertoa tuloksista myös muille niin tiedeyhteisössä kuin yhteiskunnassakin. Nykyisin teen tutkimusta yhä enemmän monitieteisessä tutkimustiimissä, enkä yksin kuten monet muut oikeustieteilijät. Tutkimus onkin yhteisöllistä yhdessä tekemistä. Tällä hetkellä tutkimusryhmäni työ Hyvinvointioikeuden keskuksessa Itä-Suomen yliopistossa keskittyy haavoittuvien ryhmien oikeuksien toteutumiseen.

Myös ruokailu on minulle yhteisöllinen tapahtuma. Pidän jatkuvasti erilaisia ruokailuun liittyviä tilaisuuksia, joissa suku, ystävät ja työtoverit tulevat syömään isolla joukolla. Odotankin jo kevättä, että pääsemme tutkimusryhmäni kanssa grillailemaan ja ideoimaan uusia tutkimuksia puutarhassa isolla joukolla.

Kaijus Ervasti, OTT, yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen professori Itä-Suomen yliopiston Hyvinvointioikeuden keskuksessa. Teen tutkimusta haavoittuvien ryhmien oikeuksien toteutumisesta ja oikeudensaantimahdollisuuksista Itä-Suomen yliopiston neurotieteiden tutkimusyhteisössä. Olen aiemmin tutkinut mm. tuomioistuinten toimintaa, siviiliprosessia, lainvalmistelun laatua sekä konfliktinratkaisua ja sovittelua. Tutkimukseni ovat monitieteisiä ja niissä yhdistyvät oikeudellinen ja yhteiskunnallinen näkökulma.

Jos monitieteinen tutkimus olisi kolmen ruokalajin ateria, mitä tarjoaisit?
Alkupalaksi vähän teoriaa, pääruuaksi määrällisen aineiston analyysia ja jälkiruuaksi laadullista sisällönanalyysia.

Parhaat makumuistosi
Liittyvät nuoruuden interrail-matkoihin, kun pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan monia ulkomaisia herkkuja.

Mitä keittiökonetta ilman et tule toimeen?
Sauvasekoitin.