Hiljaisen tiedon siirtäminen on kokeneiden juristien velvollisuus

Tieni puheenjohtajaksi alkoi oikeastaan jo yli neljä vuotta sitten. Niin kauan kuin muistan, liitossamme on ollut perinne, että puheenjohtajaksi tullaan varapuheenjohtajan paikalta. Kyseessä ei ole varsinainen sääntö, vaan vakiintunut ja hyvä tapa kasvattaa vastuullisempaan tehtävään. Samalla se kehittää pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötaitoja liiton sisällä.

Olin ollut useamman vuoden hallituksessa ja pidin saamiani tehtäviä mielenkiintoisina. Hallituskumppanit kannustivat hakemaan varapuheenjohtajan paikkaa. Olen luonteeltani utelias näkemään, mitä seuraavan nurkan takana voisi olla. Eräs kollega sanoi, että varapuheenjohtajan tehtävä on liiton mukavin homma, mutta nyt vastuut ja työmäärä tulevat kasvamaan huomattavasti.

Eri maissa on erilaisia käytäntöjä. Juttelin juuri norjalaisen kollegan kanssa, joka kertoi, että Norjassa tehtävään hypätään pää edellä. Sikäläisen Asianajajaliiton uusi puheenjohtaja ei ole ollut edes hallituksessa. Silloin tietysti saadaan tuoreita ajatuksia, mutta perusasioiden opettelu kestää hetken.

Nuorempana heiluin eri vaihtoehtojen välillä, eivätkä oikeustieteellisen pääsykoekirjat olleet ensimmäiset, joihin tartuin. Lueskelin kauppakorkean pääsykoekirjoja, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Juridiikka taas tuntui heti omalta. Perheessäni tai kaveripiirissäni ei ollut juristeja tai oikeustieteestä kiinnostuneita. Kävin pitkiä keskusteluja tulevaisuudesta armeijakaverini kanssa sotilaskodissa, ja sain häneltä kannustusta. Muuten päätös hakea oikeustieteelliseen oli omani.

Säännöt ja niihin liittyvä systematiikka kiinnosti alusta alkaen. Myöhemmin minulla heräsi laajempi kiinnostus yhteiskuntaa ja sen toimivuutta kohtaan. Oikeusjärjestelmä on ihmisen luoma systeemi, jonka tarkoitus on luoda vakautta yhteiskuntaan. En ole koskaan ollut kiinnostunut minkään porsaanreikien löytämisestä, vaan siitä, miten luottamusta yhteiskuntaan voidaan lujittaa.

Tärkeä käännekohta urani kannalta oli se, kun ensimmäisen opiskeluvuoden lopussa etsin kesätöitä. Sain paikan Espoon Tapiolassa toimineesta tyypillisestä kahden miehen asianajotoimistosta, jonka nimi oli Nieminen & Hamara. Olin siellä koko opiskeluajan ja valmistumiseni jälkeen aloitin asianajajana. Vanhemman kollegan Erkki Niemisen kanssa meille tuli pitkä mestari ja kisälli -suhde. Pidämme edelleen yhteyttä, vaikka hän on jo eläkkeellä.

Arvostan valtavasti tuollaista oppipoikaperinnettä ja olen yrittänyt siirtää samaa perinnettä nuoremmille. Se helpottaa oppimista ja hiljainen käytännön tieto samoin kuin eettinen traditio siirtyvät eteenpäin. Samalla myös kokeneempi kollega saa siitä uutta virtaa.

Vanhemmat juristit osaavat usein katsoa viisaasti tulevaisuuteen. Kerron esimerkin. Kesällä Niemisen ja Hamaran toimisto oli hiljainen, ja käytännössä työni oli kastella kukkia, vastata puhelimeen ja avata kirjekuoria. Niinpä he antoivat minulle tehtäväksi lukea lomatuurauksen aikana asianajajatutkinnon kirjat. Tein työtä käskettyä, vaikka olin parikymppinen ja valmistumiseeni oli vielä vuosia. Se oli heiltä hyvä idea.

Uudessa tehtävässäni minun pitää varmistaa jo aloitettujen ja käynnissä olevien hankkeiden maaliin meno. Suomen Asianajajaliiton valtuuskunta päätti, että jatkossa nimeksemme tulee Suomen Asianajajat. Samassa kokouksessa tehtiin myös pieniä sääntömuutoksia. Näiden muutosten toimeenpano on ensimmäisenä listallani.

Laajemmin haluan kirkastaa liiton tehtävää ja toimintaa sekä omille rivijäsenille että ulkopuolisille. Viestintä on tärkeä asia puheenjohtajalle. Ensimmäiset kymmenisen vuotta liiton jäsenenä olin aika passiivinen, mutta sitten innostuin luottamustehtävistä. Haluankin kannustaa jäseniämme siinä, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa aktiivista toimintaa.

Olemme myös yrittäneet neuvotella eri toimijoiden kanssa yhteistyöstä, jotta oikeudenkäynneistä tulisi sujuvampia sekä rikos- että siviilioikeuden puolella. Ehdotuksemme kulkee nimellä Työtapareformi. Sen eteenpäin vieminen on ollut hidasta, mutta nyt olemme saavuttaneet vähän vastakaikua. Emme kerro tuomareille, miten heidän pitäisi tehtäviään hoitaa, vaan kyseessä on kutsu tulla suunnittelemaan yhdessä, miten rajallisilla resursseilla voitaisiin saada mahdollisimman hyvää oikeudenhoitoa.

Hyvä ajankäyttö ei ole suurin vahvuuteni. Minulla on tapana aloittaa kaikki vaativat tehtävät vasta sitten, kun puhelin ja sähköposti hiljenevät. Se on huono tapa, koska silloin työpäivät venyvät pitkälle iltaan. Lomista ja viikonlopuista olen kuitenkin pitänyt aina tiukasti kiinni. Kalenterin hallintaan pitää kiinnittää huomiota enemmän nyt, kun työmäärä tulee kasvamaan.

Olen puhunut ajankäytöstä nuorempien kollegoiden kanssa. Se on todella tärkeä aihe. Meidän kokeneempien juristien pitäisi pystyä omalla esimerkillä näyttämään, että juristin työn voi yhdistää perhe-elämään ja harrastuksiin. Välillä julkisuudessa puhutaan nuorten juristien työkuormasta, ja ongelmat ovat varmasti todellisia. Silti onnistumisia ei pitäisi unohtaa. Monet yhdistävät juristin työn menestyksekkäästi siviilielämään. Yritän pitää huolen siitä, ettei kukaan huku töihin vaan ne jaetaan. Yhteistyön pitää olla todellista eikä mitään sanahelinää.

Syntymävuosi: 1967
Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista poikaa
Tutkinnot ja arvonimet: Asianajaja vuodesta 1997
Yliopisto ja valmistumisvuosi: OTK Helsingin yliopisto 1993
Lempioikeudenala: Kiinteistöoikeus
Guru: Ben Matlock
Jos ei olisi juristi, olisi: Lääkäri
Motto: Maailma odottaa niitä, jotka uskaltavat eksyä

Suosittelen
Kirja: Ulvilan surma, juttu 2472
Elokuva: Forrest Gump
Podcast: Leadcast
Laulu: Foo Fighters: Pretender
Laji: Murtomaahiihto
Kuvataiteen teos: Picasso: Guernica