”Isä vain vastasi kysymyksiini työstään”
Mika Ilveskero ei ohjannut Joel-poikaansa lakimiehen uralle.
Mika ja Joel Ilveskero istuvat leppoisasti kahvikupposen ääressä Joelin kotona Hietalahdessa. Vaikka molemmat ovat valinneet oikeustieteellisen uran, ja suvusta löytyy vielä tukku muitakin lakimiehiä; Joelin äidinisä, eno ja täti, ei työasioista puhuta vapaa-ajalla.
”Viime viikonloppuna oltiin katsomassa Popedan konserttia ja Tammerfest on meidän perheen perinne”, miehet myhäilevät.
Korkeimman oikeuden jäseneksi vuosi sitten valittu Mika Ilveskero löysi ammattinsa ”poissulkumenetelmällä”.
”Taipumusten puutteen vuoksi suljin aluksi luonnontieteet pois, valtiotieteelliseen taas ei riittänyt kiinnostusta, joten jäljelle jäi kauppakorkea ja oikeustieteellinen. Niiden välillä pähkäilin sitten lukiossa, kunnes valitsin oikeustieteellisen joka antoi laajemmat mahdollisuudet – ja aikaa miettiä mihin suuntautua valmistuttua”.
Joelin lähtökohdat olivat samat. Anatomiasta kiinnostunut nuori mies olisi mielellään seurannut äitinsä jalanjälkiä lääkäriksi, mutta pääsykokeet olisivat edellyttäneet suurempia matemaattisia taipumuksia.
”Teekkarinakaan en itseäni nähnyt, joten oikis tuntui luontevalta, varsinkin kun olin seurannut suvun lakimiesten elämää. Kaikki olivat mukavia ihmisiä ja ajattelin, että minustakin tulee sellainen kun valmistun”, Joel nauraa.
Valintaan ohjasivat jo lapsuudessa isän asianajajatoimiston perhepikkujoulut. ”Siellä sai katsella elokuvia ja syödä karkkia niin paljon kuin halusi. Ajattelin, että onpa asianajajan työ hauskaa!”
Oikeusneuvoksen työssä aikaa ajatella
Joel aloitti juuri neljännen vuoden opinnot Helsingin yliopistossa. Vuoden sisällä pitäisi saada notaarin tutkinto suoritettua, sitten hankkia maisterin paperit.
”Olen tehnyt jo kaksi harjoittelua asianajotoimistoissa ja nyt syksyllä aloitan pidemmän harjoittelun, jossa pääsen entistä enemmän käytännön töihin.”
Hänen mielestään on tärkeämpää valmistua hieman myöhemmin jo työelämään kykenevänä oikeustieteilijänä, kuin istua tiiviisti kirjastossa ja valmistua nopeasti. Isä-Mika on samaa mieltä. ”Maailmalla luetaan tutkinto putkeen ja sitten kun aloitetaan työt, alku-ura on lähinnä harjoittelua.” Hän valmistui itse 28 vuotta sitten ja on tehnyt pitkän uran yhtiö- ja yrityssaneerausten parissa asianajotoimistossa. Uusi ura oikeusneuvoksena mahdollistaa keskittymisen juridiikkaan ja nyt myös rikosoikeuteen.
”Olen todella onnellinen tästä mahdollisuudesta. Nyt minulla on 17 vuoden vakaa työura edessä mielenkiintoisten asioiden parissa. Se on luksusta tänä päivänä.”
Nykyisessä työssä on päivän työajasta varattu leijonanosa asioihin perehtymiseen ja pohtimiseen. ”Asianajotoimistossa pääsi töihin keskittymään vasta klo 16 jälkeen kun puhelut ja neuvottelut olivat hoidettu. Kun lapset olivat pieniä, minulla oli selkeä sääntö: jos en ehtinyt kotiin ennen puolta kahdeksaa, tulin vasta puoli kymmeneltä. Muuten olisimme syöneet juuri ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja juuttuneet sitten vaimon kanssa seurustelemaan pöydän ääreen niin, että lasten nukuttaminen ajoissa unohtui”, hän muistelee.
Työura pitää valita itse
Joelia kiinnostaa tulevalla urallaan immateriaalioikeudet ja teknologian tuomat haasteet. ”Nyt kun on alettu luomaan uusia innovaatioita algoritmien avulla ilman suoraa ihmisen osuutta, on kiinnostavaa pohtia, kuka saa niistä oikeudet. Hyvä esimerkki on esimerkiksi Rembrandtin taideteos, joka luotiin koneellisesti ja jota jopa taidehistorioitsijat voisivat luulla aidoksi.”
Parhaillaan Joel tekee seminaarityötä maksukyvyttömyys- ja yhtiöoikeudesta. Yksi tietolähde on tietysti isä. ”Olisin tyhmä, jos en kysyisi häneltä neuvoa”, hän puuskahtaa.
Isä onkin aina vastannut kysymyksiin, mutta ei tyrkyttänyt mielipiteitään – kuten ei myöskään Joelin pähkäillessä opiskelupaikkaansa. ”Minusta on tärkeää, että nuori valitsee itse urapolkunsa. Se on tärkeä päätös, sillä työura kestää yli 40 vuotta. Valinnan pitää siis olla todella kiinnostava.”
Henkkarit, Mika Ilveskero
Oppiarvo ja titteli: Oikeustieteen kandidaatti, Oikeusneuvos
Syntymävuosi: 1966
Pääsi oikeustieteelliseen vuonna: 1986
Monesko pyrkimiskerta: toinen
Lempilause juridiikassa: Ei velkasaneeraus vaan yrityssaneeraus.
Vaihtoehtoammatti: tilintarkastaja
Henkkarit, Joel Ilveskero
Oppiarvo ja titteli: Oikeustieteen ylioppilas
Syntymävuosi: 1994
Pääsi oikeustieteelliseen vuonna: 2014
Monesko pyrkimiskerta: toinen
Lempilause juridiikassa: Nulla poena sine lege – Ei rikosta ilman lakia.
Vaihtoehtoammatti: lääkäri
Kirjoittaja Päivi Tolonen
Juristikirje
Juristikirje tarjoaa joka toinen keskiviikko asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!
Aiheeseen liittyvää
Tom Wyrwich: “Tekoälyn hyödyntäminen tekee minusta paremman juristin”
”Tekoälyn käyttötapojen ylätason ymmärrys on ehdotonta”
