Jännittäviin mahdollisuuksiin tarttuminen palkitsee
Lopputyöni aihe perustui harjoitteluaikana tehtyihin konkreettisiin havaintoihin, kertoo Roschierin työoikeusjuristi Jenna Helenius, jonka gradu sai Suomen Prosessioikeusyhdistys ry:n palkinnon.
Juridiikka alkoi kiinnostaa minua oikeastaan vasta monta vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tosin ylioppilasjuhlissani vuonna 2010 saatoin sanoa joillekin vieraille hakevani oikeustieteelliseen, lähinnä hiljentääkseni kyselyt tulevaisuuden suunnitelmistani. Lukion aikana kaikki oli vielä auki. Vietin lukion jälkeen useamman välivuoden ja tein töitä esimerkiksi ravintolassa ja asuin Lontoossa.
Välivuosien jälkeen aloin opiskella historiaa Helsingin yliopistossa vuonna 2014. Pian minussa kuitenkin heräsi vaikuttamisen halu ja tarve ymmärtää yhteiskuntaa syvemmin, ja osallistuin yliopistossa järjestettävälle oikeustieteen johdantokurssille. Oikeustiede tuntui konkreettiselta, ja pystyin kuvittelemaan, millaista työskentely juristina saattaisi olla. Niinpä hain pääsykokeella Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja pääsin sisään 2016.
Oikeustieteen opinnoissa pärjääminen vaati itseltäni erilaista työskentelyä kuin historiaa opiskellessa. Alkuun stressasin esimerkiksi tenttialueen pituudesta ja pidin päivässä luettujen sivujen määrää jonkinlaisena itseisarvona. Hyvien luku- ja opiskelutekniikoiden löytäminen kesti hetken, mutta sen jälkeen opiskelu alkoi sujua aika hyvin.
Pelkän lukemisen lisäksi tein paljon muistiinpanoja ja ajatuskarttoja, sillä koin, että se teki opiskelusta mielekkäämpää ja monipuolisempaa. Yritin aina kurssin alussa saada kokonaiskuvan kyseessä olevasta oikeudenalasta. Luin kyseistä oikeudenalaa koskevia tiivistelmiä sen sijaan, että olisin suoraan alkanut sivu sivulta lukea koko laajaa tenttialuetta alusta asti. Pyrin hahmottamaan oikeudenalan hengen ennen yksittäisiin pykäliin syventymistä.
Opiskeluaikana kannattaa ehdottomasti tarttua jännittäviltä tuntuviin, mutta kiinnostaviin mahdollisuuksiin. Itselleni yksi tällainen mahdollisuus tuli, kun näin ilmoituksen kansainväliseen ja EU-työoikeuteen keskittyvästä oikeustapauskilpailusta. Ajatus osallistumisesta pelotti, koska minulla ei ollut juurikaan esiintymiskokemusta. Siitä huolimatta hain ja pääsin mukaan. Kilpailussa osa valmentajista oli nykyisen työnantajani Roschierin työoikeusjuristeja. Ja ehkä nyt olen nykyisessä työssäni juuri siksi, että silloin tartuin mahdollisuuteen. Lisäksi kilpailuun osallistumalla sain työnhaussa osoitettua kiinnostusta juuri työoikeuteen. Uskon, että sen avulla pystyin myös erottumaan muista hakijoista.
Esiintymiskokemuksen kerryttämisestä oli hyötyä ja esiintymisjännitykseni onkin sen ansiosta helpottanut. Suuret haasteet auttavat kehittymään ja antavat rohkeutta sekä itseluottamusta. Samana keväänä osallistuin kilpailuun valmistautuakseni myös englanninkielisen väittelykerhon tapahtumiin. Sekin tuntui aluksi pelottavalta, mutta myöhemmin taidoista on ollut hyötyä.
Lopputyöni aihe valikoitui sattuman kautta – ja se oli todellinen onni onnettomuudessa. Olin suunnitellut tekeväni lopputyöni työoikeudesta, mutta kohtalo puuttui peliin, eikä työoikeuden graduseminaaria sillä kertaa järjestettykään. En halunnut jäädä odottamaan, joten osallistuin toisen itseäni kiinnostavan oikeudenalan, prosessioikeuden, graduseminaariin. Seminaarin aluksi kerroin ohjaajalleni Tuula Linnalle, että haluan tutkia aihetta työ- ja prosessioikeuden rajapinnassa.
Yhdistämällä kahta eri oikeudenalaa löytyikin uusia näkökulmia. Olin Roschierin työoikeuspraktiikan harjoittelijana tehnyt vuodesta 2020 lähtien havaintoja konkreettisista juridisista kysymyksistä, joita työoikeusasianajajat kohtasivat työssään. Yksi tällainen kysymys koski oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista työriidoissa. Se oli konkreettinen, mutta melko vähän tutkittu aihe, jota halusin selvittää tarkemmin. Keräsin graduani varten empiiristä materiaalia Helsingin käräjäoikeudesta, mikä on toistaiseksi melko vähän käytetty metodi oikeustieteessä. Työni sai hyvät arviot ja Suomen Prosessioikeusyhdistys ry:n gradupalkinnon.
Vaikka haluan suuntautua työoikeuteen, riita- ja rikosprosessit kiinnostavat myös kovasti. Gradu auttoikin sukeltamaan syvälle prosessioikeuden maailmaan, ja opin sen myötä laajemmin myös prosessioikeudesta. Siitä on ollut paljon hyötyä nykyisessä työssäni Roschierin työoikeuspraktiikassa. Seuraavaksi suunnitelmissani on jatkaa kehittymistä ja työskentelyä juristina Roschierilla sekä ensi marraskuussa alkava auskultointi Helsingin käräjäoikeudessa.
Henkkarit
Syntymävuosi: 1991
Tutkinnot ja valmistumisvuosi: Oikeustieteen maisteri 2021
Lempioikeudenala: Työoikeus
Guru: Mari Mohsen
Jos ei olisi juristi, olisi: Indiana Jones
Kirjoittaja Juha Riihimäki
Juristikirje
Juristikirje tarjoaa joka toinen viikko asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!