Jossain kohti sanottavaa alkaa olla niin paljon, että se on kirjoitettava ylös

Väitöskirjani sijoittuu prosessioikeudessa todistusoikeuden alaan ja vastasin siinä kysymykseen, millainen merkitys vapaalla todistusteorialla on oikeudenkäynnissä erityisesti hyödyntämiskiellon näkökulmasta. Sisällöllisesti tutkimukseni jakautui todistusteoriaa ja hyödyntämiskieltoa käsitteleviin osiin. Pyrin muodostamaan filosofisestikin virittyneeseen teoriaosuuteen pohjautuvan systeemin, jossa vapaata todistelua ja vapaata todistusharkintaa rajoittavia hyödyntämiskieltoon johtavia sääntöjä tulkitaan. Tulkintatilanteissa olikin useita mielenkiintoisia pulmia.

Tavoitteenani oli kuvata sekä vapaa todistusteoria että hyödyntämiskieltoilmiö. Todistusteoria on oikeusjärjestelmän osa, joka selittää tuomiovallan käyttöä. Tutkimukseni tausta-ajatuksena oli totuuden merkitys oikeudenkäynnissä. Todistelun tarkoituksena on selvittää totuus, mitä vapaaseen todisteluun ja vapaaseen todistusharkintaan perustuvalla järjestelmällä tavoitellaan. Kuitenkin molempia vapauksia rajoitetaan ja oikeudellisista rajoituksista keskeisin on hyödyntämiskielto. Se estää totuuden saavuttamista rajaamalla koko todisteen oikeudenkäynnin ulkopuolelle ikään kuin sitä ei olisi koskaan edes ollut olemassa. Vapaan todistusteorian ja hyödyntämiskiellon määrittelyn sekä säännösten systematisoinnin johtopäätöksenä muodostui ymmärrys myös hyödyntämiskiellon ja näytönarvioinnin rajapinnasta. Todistusteorian historiallisen kehityksen tarkastelulla on selittävää merkitystä kokonaisuuden ymmärtämisessä.

Olen aina harrastanut lukemista ja jo peruskoulun ensimmäisillä luokilla lainasin kirjastosta historiallisia elämäkertoja. Lukuinnostuneisuuteni juridiikassa ei päättynyt lakimiehen tutkintoon, vaan olen jatkanut oikeustieteellisten julkaisujen lukemista myös aiheista, jotka eivät ole liittyneet työhöni. Tein tutkimuksen vapaa-ajalla päivätyön ohessa. Olen työskennellyt pääosan tähänastisesta urastani johtamistehtävissä, joten tutkiminen on ollut erinomainen vastapaino käytännön työlle.

Idea väitöstutkimuksesta muodostui puhtaasti mielenkiintoni pohjalta kymmenisen vuotta lakimieheksi valmistumisen jälkeen. Prosessioikeus kiehtoo minua suuresti, vaikka oikeudenkäyntimenettelyyn kytkeytyvä työkokemukseni rajoittuukin auskultointiin. Toisaalta olen työskennellyt rikosprosessin parissa sen viimeisessä vaiheessa esimerkiksi täytäntöönpanojohtajana. Jollakin tapaa luovista lähtökohdista syntynyt mielenkiinto yhdistää ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä totuudesta käytännön prosessiin sopi hyvin tavalleni ajatella.

Miettiessäni näin väitöksen jälkeen syitä väitösurakkaan ryhtymiselle, koen, ettei minulla ollut lopulta muita vaihtoehtoja. Lukeminen ja tutkiminen johtavat väistämättä siihen, että jossakin kohtaa alkaa olla sanottavaa niin paljon, ettei oikein muukaan auta, kuin kirjoittaa se ylös.

Väitöskirjaprosessi opetti minulle tietysti lainoppia – niin teoreettista kuin käytännöllistä. Vaikka väitöskirjassani pysyttelin prosessioikeudessa, olen ahminut tietoa myös filosofian ja psykologian puolelta, mikä on tuonut aivan uusia ulottuvuuksia omaan käsitykseeni maailmasta. Myös käytännön työelämässä olen hyötynyt merkittävästi kirjoitus- ja argumentointitaitojen sekä kärsivällisyyden ja pitkäjänteisyyden kehittymisestä. Viime mainitut olivat koetuksella erityisesti kirjan viimeistelyvaiheessa. Erilaisten partisiipin perfektien, lauseenvastikkeiden ja muiden varsin epäkiinnostavien tekstinhiomisten lomassa myös sietokyky aikataulupaineistettuihin tylsiin tehtäviin parani huomattavasti. Tutkiminen ja kirjoittaminen oli kaikin puolin miellyttävää, mistä kertonee sekin, että koin muutamia epätoivon hetkiä vain mainitussa viimeistelyvaiheessa.

Olen opettanut ja kouluttanut juridiikkaa urani varrella sekä esiintynyt työssäni hyvin paljon, mutta erilaiset esiintymiset seminaareissa tutkimustyöni teemoista kehittivät edelleen puheviestinnällisiä taitojani. Väitöstilaisuus oli myös hieno oppimiskokemus, joka kruunasi koko urakan.