Juridiikassa ja klassisen musiikin esittämisessä korostuvat tulkinnan taidot

Hesse-katkelmalla on yhtymäkohtia omaan elämääni, joskin asetuin pianon koskettimiston äärelle jo kuusivuotiaana. Musiikillinen tieni vei myöhemmin Rauman musiikkiopiston kautta Turun konservatorioon ja oikeustieteen opintojen aikana vielä Turun AMK:n musiikkiakatemiaan. Tuota aikaa sävytti – paitsi iloinen opiskelijaelämä sekä valmistautuminen vuoroin oikeustieteen tentteihin, vuoroin pianokonsertteihin – myös pohdinta siitä, lipsahtaisinko sittenkin tavoittelemaan muusikon uraa huolimatta pitkäaikaisesta kiinnostuksestani juridiikkaan. Vaikka näin ei käynyt, pianonsoitto on jäänyt minulle rakkaaksi harrastukseksi ja sivutoimeksi, joka on jotain ihan muuta kuin oikeustiede!

Vai onko se? Luulen sittemmin oivaltaneeni myös samankaltaisuuksia niiden välillä, ainakin mitä tulee leipälajiini klassiseen musiikkiin. Esimerkki: juridiikkaa ja klassisen musiikin esittämistä sävyttää tietty sidonnaisuus tekstiin ja konventioihin, mutta mitä syvemmälle kummassakin uppoaa, sitä enemmän tulkinnan taidot korostuvat. Vaikka klassista musiikkia ei pidä soittaa contra legem, ei pelkällä sanamuodon mukaisella tulkinnallakaan vielä pitkälle pötkitä! Molemmissa lajeissa voi tekemällä, ajattelemalla ja viisaampia kuuntelemalla hankkia omaa ”judiciumia” niin paljon kuin sielu sietää.

Rennommalla otteella soitan myös kaikenlaista kevyttä musiikkia laidasta laitaan, välillä omaksi ilokseni, välillä porukassa, välillä esiintyen esimerkiksi erilaisilla taustamusiikkikeikoilla. Esiintyminen on hienoa, koska siinä syntyy aina jonkinlainen vuorovaikutus oman soiton ja muiden ihmisten välille. Sitä saisi itse asiassa olla kalenterissa mieluusti nykyistä enemmänkin.

Mieleenpainuvinta esiintymistä on vaikea nimetä. Läheisten ihmisten juhlat, kuten siskoni häät, ovat olleet tunnelataukseltaan omaa luokkaansa. Omassa väitöskaronkassani olin niin vauhdissa pianon kanssa, että kustos oli vakavasti huolissaan pianon ehjänä säilymisestä! Paineistuksen puolesta unohtumattomia tulikokeita ovat olleet pianokilpailut, joiden hermopaine vertautuu oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Ja pianistin juhlahetki on tietenkin soittaa sinfoniaorkesterin solistina – sellaisia tilaisuuksia sattui ’aktiiviuralleni’ vain kaksi: Turun filharmonisen orkesterin nuorten solistien konsertissa sekä Madetoja-pianokilpailun finaalissa Oulussa, jossa muuten oli kisojen aikaan niin hyinen tammikuun sää, että minulta kesti tunnin verran pelkästään sormieni sulattamisessa!

***

VT Tuukka Vähätalo on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Turun yliopistosta 2013, musiikkipedagogiksi Turun AMK:sta 2014 ja oikeustieteen tohtoriksi Lapin yliopistosta 2022. Hän työskentelee esittelijänä korkeimmassa oikeudessa.

Kolme klassista lempisäveltäjääsi:
Franz Liszt, Robert Schumann, Sergei Rahmaninov.

Millaista rennompaa musiikkia ohjelmistoosi kuuluu?
Kaikenlaista, mikä kuhunkin tilanteeseen sopii – jazz-standardeja, melodista rokkia ja poppia, ikivihreitä, näyttämömusiikkia ja niin edespäin.

Jos väitöskirjasi ”Eurooppaoikeus ja kansallisen tuomion lopullisuus” olisi klassisen musiikin kappale, mikä kappale ja miksi?
Sehän voisi olla Mahlerin toinen sinfonia – senkin valmistumisessa vierähti kuusi vuotta, ja siinäkin teema liittyy lopulliseen ja ei-lopulliseen.