Juristien työ sisältää paljon kuormittavaa tunnetyötä – Näkökulmia työ­hy­vin­voin­tiin juristeille, osa 2

Sosiologi Arlie Hochschild tutki havainnoimalla lentoemäntien työn arkea matkustamossa 1980-luvun alussa. Hochschild oivalsi, että lentoemäntien työn kovaa ydintä on huolehtia leppoisasta, turvallisesta ja ystävällisestä ilmapiiristä lennolla riippumatta siitä, millaisia olivat työntekijöiden omat henkilökohtaiset tuntemukset. Kyse on tunteiden ja ilmeiden tietoisesta hallitsemisesta ja säätelemisestä työympäristön edellyttämällä tavalla, mikä vaatii samanlaista ponnistelua kuin fyysinen työsuoritus. Toisin sanoen lentoemäntä saattoi olla esimerkiksi väsynyt ja ärtynyt, mutta hänen oli tästä huolimatta säädeltävä omia tunteitaan ja sen lisäksi luotava aktiivisesti miellyttävää ja leppoisaa ilmapiiriä matkustajille. Hochschild nimesi tämän ilmiön klassikkotutkimuksessaan tunnetyöksi.

Tunnetyötä voi tehdä ainakin kolmella eri tavalla. Pintapuolisessa näyttelemisessä työntekijän aito tunne ja ulospäin esitetty tunne ovat eniten ristiriidassa keskenään, ja monesti myös ulkopuoliset mieltävät toiminnan epäaidoksi. Sen sijaan syvänäyttelemisessä työntekijä pyrkii tuntemaan niitä tunteita, joita hän ilmaisee ulospäin ja joita odotetaan hänen työssään tunnettavan. Kolmannessa tavassa tehdä tunnetyötä työntekijän ilmaisemat tunteet ovat spontaaneja ja aitoja ja samalla ne vastaavat organisaation tai ammattiroolin tunneilmaisun vaatimuksia. Spontaaneja ja aitoja tunteita kokevat eniten työntekijät, jotka identifioituvat vahvasti työrooliinsa. Tunnetyö vaikuttaa esimerkiksi työntekijöiden kokemaan stressiin, kuormituksen ja väsymyksen tunteeseen sekä kokonaishyvinvointiin.

Kansainvälisissä tutkimuksissa mainitaan nimenomaisesti tuomarit tunnetyön tekijöinä. Eikä mikään ihme! Itsekin oivalsin auskultointiaikana, kuinka esimerkiksi käräjäoikeudessa käsitellyt asiat voivat olla huomattavasti järkyttävämpiä kuin iltapäivälehtien otsikoista voisi päätellä. Tuomarit kohtaavatkin työssään myös elämän nurjan puolen. Tuomarilta voi odottaa luottamusta herättävää käytöstä, jossa hän ei pura väsymystään ja turhautumistaan oikeudenhoidon asiakkaisiin tai muihin sidosryhmiin. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusolettamuksiin kuuluu, että tuomari on aidosti läsnä. Tämänkaltainen tunnetyö vaatii tuomareilta valtavasti voimia ja samanaikaisesti kuormitusta lisää suuri juttumäärä ja monimutkaisten oikeudellisten kysymysten ratkaiseminen.

Myös useat asianajajat näkevät työssään elämän koko kirjon syntymästä kuolemaan. Yksityishenkilölle tapaaminen asianajajan kanssa on lähes aina ainutkertainen kokemus, ja usein tilanteeseen voi liittyä myös hätää, pelkoa ja toivottomuutta. Niinpä asianajajan työssä yksi tärkeimpiä tunnetyön edellyttämiä tunteita perinteisten luotettavuuden, empatian ja läsnäolon kokemuksen lisäksi on toivon tunteen vaaliminen. Myöskään esimerkiksi syyttäjä ei voi reagoida tunteellisesti oikeudenkäynnissä, vaikka kyseessä olisikin järkyttävä rikos.

Juristit ovat usein työpaikoillaan johtotehtävissä. Johtamistyö on erilaisissa tutkimuksissa mainittu usein työroolina, johon tunnetyö kuuluu olennaisena osana. Esihenkilö saattaa saman päivän aikana kohdata monenlaisia tunnetyötilanteita, koska tiimiin voi kuulua hyvin erilaisia ammattilaisia ja persoonia. Hän voi esimerkiksi myötätuntoa osoittamalla välittää kannustusta ja huolenpitoaan tiiminsä jäsenille. Esihenkilö joutuu toisinaan säätelemään omia väsymyksen, stressin ja ahdistuksen tunteitaan, jottei hän siirtäisi tunnekuormaansa laajemmin tiimilleen. Tunnetyö onkin olennainen osa johtajan työtä.

Nuoremmille juristeille tunnetyö saattaa muodostua raskaaksi. Heillä ei ole vielä pitkää työuraa eikä siten samaa kokemusta tunnetyön tekemisestä kuin vanhemmilla kollegoilla. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että tunnetyötä on mahdollista oppia samaan tapaan kuin muita juristityön vaatimuksia.

Syvällisempi ymmärrys tunnetyöstä työn huomattavana kuormitustekijänä on yhä edelleen melko vähäistä, vaikka Hochschildin uraauurtavasta tutkimuksesta on jo yli 40 vuotta. Ymmärrän tämän hyvin. Esimerkiksi juristien työkuormaa on tietysti helpompi mitata juttumäärinä numeraalisesti, paljon vaikeampaa on hahmottaa juristityön kuormittavuutta näkymättömän tunnetyön määrän kautta. Tämän soisi muuttuvan pian!

Olen ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry) sekä coach (keväällä 2024 PCC, ICF). Kummassakin ohjausmuodossa – ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa sekä coachingissa – on keskeistä auttaa asiakasta löytämään piilopotentiaalinsa ja kurottamaan kohti tavoitteitaan. Työskentely on kummassakin luottamuksellista. Työnohjaus on pidempikestoista ja työskentely voi liittyä myös palauttavaan toimintaan tavoitteiden saavuttamisen lisäksi. Coachingissa taas on lähtökohtana, että asiakas on coachingiin tullessaan vireä ja hänellä on psyykkistä energiaa haastaa itseään parempiin tuloksiin.

Olen työskennellyt ratkaisukeskeisenä työnohjaajana ja coachina juristien kanssa. Kaikki juristiasiakkaani ovat kokeneet ammattinsa vaativaksi, ja moni heistä on myös tuntenut työssään riittämättömyyttä ja väsymystä. Ei olekaan mikään ihme, että olen juristien kanssa työskennellessäni törmännyt tunnetyöhön ilmiönä. Kun olen työskentelymme lomassa kertonut juristiasiakkailleni lyhyesti tunnetyön käsitteestä, he ovat poikkeuksetta olleet tästä erityisen kiitollisia. He ovat kokeneet saaneensa sanat ilmiölle, jota on vaikea muuten sanallistaa.

Moni on myös huomannut, että vika ei olekaan heissä yksilöinä tai työntekijöinä, vaan työjuttujen määrä yhdistettynä työn henkiseen kuormittavuuteen ylittää tavallisen kantokyvyn. Olemme myös pystyneet nimeämään tukahdutettuja tunteita, mikä tutkitusti jo yksistäänkin vähentää negatiivisten tunteiden vaikutusta. Yhteistyössä olemme myös voineet purkaa henkisesti kuormittavia oikeusjuttuja tai esihenkilötyötä, sillä työskentely työnohjaajan ja coachin kanssa on aina luottamuksellista. Asiakkaan niin toivoessa olemme myös voineet määritellä työn kuormitustekijöitä laajemmin ja vastaavasti hahmottaa työn voimavaroja.

Kuva: Antti Rintala

Ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa ja coachingissa asiakkaana voi yksilön lisäksi olla isompi ryhmä. Esimerkiksi eräässä valtion yrityksessä tuimme nuorten juristien hyvinvointia ratkaisukeskeisen työnohjauksen keinoin. Eräs ryhmän jäsen totesi oivallisesti palautteessaan:

”Mikään työ tai työpaikka ei ole täydellinen, jokaisessa on omat haasteensa. Erilaisissa tilanteissa ja haasteissa selviämisen avaimet ovat pohjimmiltaan samat kaikissa: On ihan ok olla vaillinainen eikä kaikkea tarvitse osata eikä kaiken osaamista keltään voida odottaakaan.”

Palautteen perusteella tunnetyön kuormittavuuden purku on vähentänyt stressiä, lisännyt asiakkaan omaa työhyvinvointia ja parantanut työsuoritusta, tuoden siten taloudellista ja vuorovaikutuksellista hyötyä organisaatiolle. Eräs asiakkaani, joka johtaa juristitiimiä, tiivisti osuvasti: ”Tunti tai puolitoista kerran kuukaudessa ei ole kohtuuton satsaus, jos sen ansiosta muut kahdeksan henkeä tiimissä ovat tyytyväisempiä työssään ja tekevät hommat entistä paremmin.”

Useat tutkimukset coachingin vaikuttavuudesta vahvistavat juristiasiakkaani havainnot siitä, että panostus coachingiin tulee 5–8 kertaisena takaisin organisaatiolle. Väitänkin, että ratkaisukeskeinen työnohjaus ja coaching ovat kumpikin tuloksekkaita tapoja purkaa tunnetyön kuormaa ja tukea työhyvinvointia sekä tuoda näin kaistaa muulle mielekkäälle tekemiselle.

Sarjan edellinen juttu Työhyvinvoinnin lisääminen ei ole rakettitiedettä – näkökulmia työhyvinvointiin juristeille, osa 1.

Juttusarjan viimeisessä osassa käsitellään työarjen estetiikkaa.