Juristin työ vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä

Vuosi on alkanut uusien asioiden oppimisella. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten Juristiliitto käytännössä toimii – valtuuskunta, hallitus, toimisto, henkilökunta ja toiminnanjohtaja muodostavat kokonaisuuden, jossa jokaisella on oma tärkeä roolinsa.

Tavoitteeni on tuoda esiin juristikunnan etuja ja vaikuttaa niiden puolesta. Suomalaista oikeusvaltiota ja sen olemassa olevia rakenteita on tuettava. Juristien rooli on keskeinen oikeusvaltion turvaamisessa, ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Kiinnitän siis alusta alkaen huomiota koko juristikunnan ja yhteiskunnan kannalta tärkeisiin asioihin. Edellinen puheenjohtaja (Tuula Linna) piti oikeusvaltio-teemaa erinomaisesti esillä, joten siinä mielessä olen päässyt todella hyvin katettuun pöytään.

Oikeustieteellinen koulutus on äärimmäisen tärkeä asia, ja sen sisällöllisen laadun turvaaminen on keskeinen tavoitteeni omalla puheenjohtajakaudellani. Tämä liittyy suoraan oikeusvaltion kehitykseen. Meidän on huolehdittava siitä, että juristiopiskelijoiden määrää ei kasvateta holtittomasti. Samaan aikaan on varmistettava, että juristeja kouluttavilla yksiköillä on riittävät resurssit tarjota koulutusta laadukkaasti.

Usein ajatellaan, että juristikoulutus on edullista ja että messukeskuksessa voisi helposti järjestää massaluentoja. Se ei kuitenkaan ole totta. Haluamme nimenomaan kouluttaa parhaat mahdolliset juristit Suomeen, ja se vaatii korkealaatuista opetusta. Toisaalta myös jo ammatissa olevien juristien täydennyskoulutus on tärkeää, sillä juristin työkenttä muuttuu ja monimutkaistuu jatkuvasti.

Juristikoulutuksen paikkamäärien kasvattamiseen on ollut painetta jo pitkään. Se kuitenkin johtaisi siihen, että koulutusyksiköiden ja opettajien työkuorma kasvaisivat kohtuuttomaksi, eikä koulutuksen laatu voisi pysyä yhtä korkeana. Se ei olisi kenenkään etu. Tässä asiassa Juristiliitto haluaa tukea oikeustieteellisiä tiedekuntia ja painottaa, että laadullinen kehitys on paljon tärkeämpää kuin määrällinen kasvu.

Lukiossa mietin pitkään musiikkiuraa, ja oli hetki, jolloin ajattelin, että minusta voisi tulla ammattipianisti. Se kuitenkin kaatui siihen, etten ehkä ollut taidoiltani riittävän hyvä. Musiikkialalla menestymisessä on myös paljon tuuria. Soitonopettajaksi en halunnut ja konserttipianistiksi pääseminen olisi ollut hyvin epävarmaa. Niinpä päädyin valitsemaan oikeustieteellisen ja valtiotieteellisen välillä.

Kotoa sain sen mallin, että asioihin voi vaikuttaa juuri juridiikan keinoin. Meillä on erinomaisesti toimiva ja riippumaton tuomioistuinlaitos. Se oli minulle tuttua, samoin kuin oikeusvaltion perusrakenteiden ymmärtäminen muutenkin. Juristina toimiminen tuntui tarjoavan enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan, erityisesti lainsäädännön kautta.

Pianolle ei ole enää juurikaan aikaa. Nykyään soitan bassoa aktiivisesti bändissä. Basson valitsin siksi, että siinä on vähemmän kieliä kuin pianossa koskettimia, joten ehdin paremmin harjoitella.

Juristin työssä kehitettävää on paljon, ja yksi keskeisimmistä alueista on digitalisaatio ja AI-työkalut. Ne vaativat jatkuvaa täydennyskoulutusta, sillä tekoäly muuttaa juristin työtä. Mekaaninen tiedonhaku tulee helpottumaan, mutta samalla tärkeimmät juristin taidot, kuten analyyttinen ajattelu, oikean tiedon löytäminen ja argumentointi, korostuvat entisestään. Juristilla on oltava erinomaiset taidot tiedon hakemiseen ja suodattamiseen. Verkosta löytyy valtavasti tietoa, mutta pitää osata löytää juuri oikea tieto.

Muutoksia tapahtuu myös monilla perinteisillä alueilla. Esimerkiksi valtiosääntöoikeudellisten kysymysten merkitys edelleen kasvaa alalla kuin alalla. Juristin on jatkuvasti päivitettävä osaamistaan, ja tämä mahdollisuus pitäisi turvata niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Työolosuhteiden on oltava sellaiset, että juristi pystyy pitämään tietonsa ja taitonsa ajan tasalla. Oikeudellinen kenttä muuttuu nopeasti, ja olisi hyvä olla mielellään kaksi askelta edellä.

Itsensä kehittäminen voi olla omaa lukemista, koulutuksiin osallistumista, ulkomailla käymistä tai sidosryhmien tapaamista. Kestävä malli ei ole se, jos kaiken tuon pystyy tekemään vain viikonloppuisin ja öisin. Yliopistotyössä luen paljon ja seuraan ajankohtaista kirjallisuutta sekä juridisia blogeja, joita on nykyään suhteellisen paljon. Tärkeitä ovat myös kansainväliset seminaarit ja henkilökohtaiset kontaktit ulkomaisten kollegoiden kanssa.

Maalittamista tapahtuu käsittääkseni jonkin verran, enkä pidä sitä millään tavalla asiallisena. Sananvapaus on toki tärkeä perus- ja ihmisoikeus, josta on pidettävä kiinni, ja asioita on voitava kritisoida. Kuitenkin järjestelmällinen häirintä, joka kohdistuu johonkin yksittäiseen toimijaan, ei ole enää kritiikkiä, vaan epäasiallista vaikuttamista tulevaisuuden päätöksentekoon – jopa pyrkimys vaientaa. Tuomarin ratkaisun epäasiallisessa ja henkilöön menevässä arvostelussa voi tietyssä tilanteessa olla maalittamisen piirteitä. Se vaikuttaa suoraan siihen, miten oikeusvaltion keskeiset instituutiot voivat rauhassa ja riippumattomasti toteuttaa tehtäväänsä. Tämä on asia, johon on kiinnitettävä huomiota.

Syntymävuosi: 1975
Perhe: puoliso ja kolme lasta
Tutkinnot ja arvonimet: OTT, VT, dosentti (Helsingin ja Turun yliopisto)
Yliopisto ja valmistumisvuosi: OTK, Helsingin yliopisto 2001; OTT, Helsingin yliopisto 2008
Lempioikeudenala: rikosoikeus ja valtiosääntöoikeus
Guru: Pekka Koskinen
Jos ei olisi juristi, olisi: muusikko ja/tai yhteiskuntatieteilijä

Suosittelen
Kirja: Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Elokuva: Stanley Kubrick: Kellopeliappelsiini
Laulu: näitä olisi varsin monta, mutta esim. King Crimson: Starless
Laji: murtomaahiihto
Kuvataiteen teos: Helene Schjerfbeckin omakuvat