KHO antoi Helsingin seudun vai­he­maa­kun­ta­kaa­vaa koskevan ratkaisun

Maakuntavaltuusto oli hyväksynyt Helsingin seudun vaihemaakuntakaavan, joka tulisi korvaamaan alueella aikaisemmin voimassa olleet maakuntakaavat muun ohella luonnonsuojelualueita ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita koskevien merkintöjen osalta. Vaihemaakuntakaava poikkesi aikaisemmista maakuntakaavoista esittämistavaltaan siten, että kaikkia kaava-alueeseen sisältyviä Natura 2000 -kohteisiin kuuluvia alueita ei ollut esitetty kaavakartalla Natura 2000 -alueen ominaisuusmerkinnällä. Kaavakartalla ei myöskään ollut osoitettu suojelualueina kaikkia aikaisemmissa maakuntakaavoissa osoitettuja luonnonsuojelualueita. Nämä pienialaisiksi määritellyt, aikaisemmin maakuntakaavan kaavakartalla esitetyt ja nyt esittämättä jätetyt alueet ilmenivät tarkemmin kaavaselostuksen liitteestä.

Luonnonsuojeluyhdistys X ja luonnonsuojeluyhdistys Y olivat hallinto-oikeudelle tekemissään valituksissa vaatineet, että vaihemaakuntakaava kumotaan siltä osin kuin siihen ei ollut sisällytetty aikaisemmissa maakuntakaavoissa osoitettuja luonnonsuojelualueita ja Natura 2000 -verkoston alueita koskevia merkintöjä. Luonnonsuojeluyhdistysten valituksissa tarkoitetut merkinnät olisivat tulleet vaihemaakuntakaavan voimaantulon myötä kumoutumaan.

Hallinto-oikeus oli luonnonsuojeluyhdistysten valitusten johdosta kumonnut vaihemaakuntakaavan valituksissa tarkoitettuja alueita koskevilta osin lainvastaisena. Hallinto-oikeus oli lisäksi todennut, että valituksissa tarkoitettujen alueiden osalta jäivät voimaan aikaisempien maakuntakaavojen kaavakartoilla olevat merkinnät.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli maakuntahallituksen valituksen johdosta ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut toimivaltansa puitteissa kumota vaihemaakuntakaavan hyväksymistä koskevan päätöksen edellä mainituilta osin.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vaihemaakuntakaavan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallintotuomioistuin voi kunnallisvalituksen johdosta kumota kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen joko kokonaan tai osittain taikka hylätä valituksen. Hallintotuomioistuin ei kuitenkaan voi kunnallisvalituksen johdosta sisällöllisesti muuttaa muutoksenhaun kohteena olevaa kunnan tai tässä tapauksessa maakunnan liiton toimielimen tekemää päätöstä.

Muutoksenhaun kohteena hallinto-oikeudessa oli ollut vaihemaakuntakaava siinä muodossa kuin se oli hyväksytty. Valitusten johdosta hallinto-oikeudessa oli siten ollut ratkaistavana, täyttikö hyväksytty vaihemaakuntakaava maankäyttö- ja rakennuslaissa asetetut vaatimukset. Hallinto-oikeus ei näin ollen ollut voinut valitusten perusteella ratkaista erillisenä kysymyksenä sitä, oliko yhdistysten valituksessa tarkoitettujen merkintöjen kumoutumiselle esitetty hyväksyttävät perusteet. Hallinto-oikeuden päätös, jolla vaihemaakuntakaava oli kumottu osittain, oli tarkoittanut myös sitä, että aikaisemmissa maakuntakaavoissa olleet merkinnät olisivat jääneet osittain voimaan. Hallinto-oikeus oli päätöksellään näin eri tavoin muuttanut vaihemaakuntakaavan sisältöä samalla asialliseksi toiseksi kuin kaavan hyväksynyt maakuntavaltuusto oli tarkoittanut.

Hallinto-oikeus oli edellä mainitut seikat huomioon ottaen ylittänyt asiassa toimivaltansa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli lainvastaisena kumottava, siltä osin kuin hallinto-oikeus oli luonnonsuojeluyhdistysten valituksista osittain kumonnut maakuntavaltuuston päätöksen vaihemaakuntakaavan hyväksymisestä.

Korkein hallinto-oikeus tutki luonnonsuojeluyhdistysten valitukset siltä osin kuin asiassa oli kysymys siitä, perustuiko hyväksytty vaihemaakuntakaava arvokkaiden luontoalueiden huomioon ottamista koskevilta osin riittäviin selvityksiin ja täyttikö kaavaratkaisu tältä osin luonnonarvojen vaalimista koskevan sisältövaatimuksen. Valitukset hylättiin. Maakuntavaltuuston päätös vaihemaakuntakaavan hyväksymisestä jäi siten suojelualueita ja Natura 2000 -verkoston alueita koskevien merkintöjen osalta voimaan.

Maakuntahallituksen valituksesta oli lisäksi otettava kantaa seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan suuryksikön koon alarajaan taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeellä.

Muiden valitusten johdosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli otettava kantaa siihen, oliko olemassa maankäytöllisiä edellytyksiä osoittaa Kirkkonummen ja Espoon rajalle raskaan raideliikenteen varikkoa koskeva kohdemerkintä, sekä siihen, täyttikö maakuntakaava viheryhteyksien osoittamisen osalta maakuntakaavalle asetetut sisältövaatimukset.

Lue koko ratkaisu KHO 2023:24 Suomen Laki -hakupalvelussa.