KHO antoi ratkaisun osinkotulon verotuksesta ja verovelvollisen luot­ta­muk­sen­suo­jas­ta

A oli B Oy:n erään tulosyksikön esimies ja osakas. B Oy oli vuosina 2014–2017 jakanut osinkoja muun muassa A:lle. B Oy:ssä oli vuosina 2015 ja 2016 toimitettu verotarkastus, jossa oli muun ohella tarkastettu yhtiön osingonjaoissa noudatettu toimintamalli. Verotarkastaja oli 1.2.2016 B Oy:n edustajalle lähettämässään viestissä ilmoittanut, ettei yhtiön jakamia osinkoja katsottaisi työpanososingoiksi. Tätä kantaa oli noudatettu myös 2.12.2016 valmistuneessa verotarkastuskertomuksessa ja Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön pyynnöstä 21.12.2016 tekemässä päätöksessä, joka koski yhtiön ennakonpidätysvelvollisuutta vuonna 2014 jaettujen osinkojen osalta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli tehnyt yhtiötä koskevasta Verohallinnon päätöksestä oikaisuvaatimuksen. Verotuksen oikaisulautakunta oli päätöksellään 5.3.2018 kumonnut Verohallinnon päätöksen ja katsonut yhtiön vuonna 2014 jakamat osingot työpanososingoiksi. Hallinto-oikeus oli 28.2.2019 hylännyt yhtiön valituksen oikaisulautakunnan päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 22.6.2020 hylännyt yhtiön valituslupahakemuksen.

A oli ilmoittanut B Oy:n jakamat osingot verovuosilta 2014–2017 antamissaan veroilmoituksissa muina osinkoina kuin työpanososinkoina. Verohallinto oli toimittanut hänen verotuksensa annettujen ilmoitusten mukaan. Verohallinto oli oikaissut verovuoden 2014 verotusta verovelvollisen vahingoksi 3.9.2018 ja verovuosien 2015–2017 verotuksia 2.12.2020. A:n B Oy:ltä saamat osingot oli tällöin katsottu työpanososingoiksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että verotarkastajan viestissä 1.2.2016 oli kysymys verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetusta viranomaisen antamasta ohjeesta. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että A:n ja B Oy:n välillä oli vallinnut läheinen yhteys ja että A oli siten ollut verovuosien 2015 ja 2016 veroilmoituksia antaessaan tietoinen verotarkastajan viestistä 1.2.2016 ja yhtiön ennakonpidätysvelvollisuuden osalta sittemmin tehdyistä päätöksistä. A:lle oli myönnettävä luottamuksensuojaa verovuosien 2015 ja 2016 osalta Verohallinnon yhtiölle antamien nimenomaisten kannanottojen ja yhtiön ennakonpidätysvelvollisuutta koskevan päätöksen perusteella.

Vaikka verotuksen oikaisulautakunnan B Oy:n ennakonpidätysvelvollisuutta koskevassa asiassa 5.3.2018 antaman päätöksen jälkeen yhtiön jakamien osinkojen luonnehdinnat eivät enää olleet yhdenmukaiset, Verohallinto oli edelleen toimittanut A:n verovuoden 2017 verotuksen B Oy:n sanottuna vuonna jakamien osinkojen osalta annetun veroilmoituksen mukaan. Lisäksi Verohallinto oli oikaissut A:n verovuoden 2014 verotusta hänen vahingokseen vasta 3.9.2018 ja verovuosien 2015–2017 verotuksia vasta 2.12.2020. Näiden seikkojen vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n luottamusta oli suojattava myös verovuoden 2017 osalta.

Verovuodet 2015–2017

Lue koko ratkaisu KHO 2023:63 Suomen Laki -hakupalvelussa.