KHO arvioi hybridilain soveltuvuutta korkojen vähennyskelpoisuuteen yrityksen verotuksesta
Hybridilain säännökset koskevat menoja, joiden verokohtelu ei ole rajat ylittävässä tilanteessa yhdenmukainen sen vuoksi, että kyse on hybridijärjestelystä. KHO katsoi, että tapauksessa hybridilakia ei tullut soveltaa, koska etuyhteyttä koskeva edellytys ei täyttynyt.
A Oy oli yrityskaupan toteuttamista, sen rahoitusjärjestelyä ja kaupan jälkeistä kohdeyhtiön hallinnointia ja kehittämistä varten perustettu apuyhtiö, jonka osakkeista noin 66,9 prosenttia omisti suomalainen pääomasijoitusrahasto E Ky. E Ky:n sijoittajina olevat äänettömät yhtiömiehet olivat toisistaan riippumattomia suomalaisia ja ulkomaisia sijoittajia. Rahasto oli luokiteltu ominaisuuksiensa perusteella itsenäiseksi verovelvolliseksi ulkomaisten yhtiömiestensä G B.V:n, H S.a.r.l:n ja I Fundin lainkäyttöalueilla. Näiden kolmen ulkomaisen yhtiömiehen yhteenlaskettu osuus rahastoon tehdyistä sijoituksista oli noin 24,6 prosenttia.
A Oy oli järjestänyt yrityskauppaan tarvitun rahoituksen muun ohella lainaamalla varoja osakkeenomistajiltaan mukaan lukien E Ky:ltä. Kun A Oy suoritti E Ky:lle korkoa, A Oy:n ja G B.V:n, H S.a.r.l:n ja I Fundin lainkäyttöalueiden välille syntyi eräiden rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain (hybridilaki) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettu verokohtelun eroavuus. Asiassa oli arvioitavana, voitiinko A Oy:n verotuksessa korkojen vähennyskelpoisuuteen soveltaa hybridilakia.
Hybridilain säännökset koskevat menoja, joiden verokohtelu ei ole rajat ylittävässä tilanteessa yhdenmukainen sen vuoksi, että kyse on hybridijärjestelystä, jossa suorituksen perusteena olevaa rahoitusvälinettä tai siihen perustuvaa suoritusta, suorituksen maksajaa tai suorituksensaajaa kohdellaan eri lainkäyttöalueiden verotuksessa toisistaan poikkeavalla tavalla. Koska hybridilaissa tarkoitettu verokohtelun eroavuus voi syntyä vain verovelvollisena olevan koron suorittavan yhtiön ja hybridiyksikön toisille lainkäyttöalueille sijoittautuneiden yhtiömiesten välillä, myös hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lain soveltamisedellytyksenä olevalla etuyhteydellä tarkoitetaan koron suorittavan yhtiön ja suorituksen saavan rahaston yhtiömiesten välistä etuyhteyttä. Tämän vuoksi asiassa ei ollut sovellettava hybridilain säännöksiä, vaikka A Oy:n ja E Ky:n välillä vallitsi etuyhteys.
G B.V., H S.a.r.l. ja I Fund eivät erikseen tarkasteltuina olleet hybridilain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla välillisesti rahaston kautta etuyhteydessä A Oy:öön. Kun lisäksi otettiin huomioon, ettei rahaston yhtiömiesten voitu pelkän rahastoa koskevan rahastosopimuksen perusteella katsoa toimivan yhdessä rahaston A Oy:ssä olevien äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, sanottujen ulkomaisten yhtiömiesten ei voitu tälläkään perusteella katsoa olevan välillisesti rahaston kautta etuyhteydessä A Oy:öön.
Hybridilain säännökset eivät tulleet sovellettaviksi A Oy:n verotuksessa.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021.
Lue koko ratkaisu KHO 2023:31 Suomen Laki -hakupalvelussa.
Kirjoittaja Suomen Laki -toimitus
Juridiikan ja talouden uutiskirje
Juridiikan ja talouden uutiskirje kokoaa uutiset ja ajankohtaiset sisällöt talouden, verotuksen ja juridiikan eri osa-alueista yhteen kirjeeseen. Voit räätälöidä kirjeen sisällön sinua kiinnostavista aihealueista. Uutiskirje ilmestyy joka arkipäivä.
Aiheeseen liittyvää
Valtiovarainvaliokunnan mietintö yleisradioverosta annetun lain ja arvonlisäverolain muuttamisesta valmistui
Tuuli- ja aurinkovoimaloiden tuomat kiinteistöverotuotot eivät jakaudu tasaisesti