KHO: Käytetyn ajoneuvon toiseen unionin jäsenvaltioon myynyt ei ollut oikeutettu autoveron vien­ti­pa­lau­tuk­seen

A oli vuonna 2015 tuonut Suomeen toisesta jäsenvaltiosta hankkimansa käytetyn ajoneuvon, rekisteröinyt sen täällä tieliikenteeseen ja maksanut ajoneuvosta kannetun autoveron. Vuonna 2017 A oli hakenut Verohallinnolta autoveron vientipalautusta, sillä kyseinen ajoneuvo oli myyty toiseen jäsenvaltioon ja poistettu liikennekäytöstä Suomessa. Verohallinto oli hylännyt A:n hakemuksen autoverolain 34 d §:n 2 momentin perusteella, koska ajoneuvon ensimmäisestä käyttöönotosta oli vientiajankohtana kulunut vähintään kymmenen vuotta.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko A:lla kuitenkin oikeus autoveron vientipalautukseen suoraan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta tai jäsenvaltioiden sisäisiä veroja ja maksuja koskevien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten nojalla.

‍Unionin tuomioistuimen korkeimman hallinto-oikeuden asiassa tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta asiassa C-676/21, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, antaman tuomion mukaan unionin primaarioikeus ja erityisesti SEUT 110 artikla eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan ajoneuvon arvoon sisältyvää autoveroa ei palauteta moottoriajoneuvon omistajalle, mikäli ajoneuvo viedään pysyvästi maasta toisessa jäsenvaltiossa käytettäväksi, kun mainitun ajoneuvon ensimmäisestä käyttöönotosta on vientiajankohtana kulunut vähintään kymmenen vuotta.

A:lla ei siten ollut oikeutta autoveron vientipalautukseen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Lue koko ratkaisu KHO 2023:36 Suomen Laki -hakupalvelussa.