KHO: Suomen riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa kahdeksan suden tappamiseen ei ollut lainvastainen 

Suomen riistakeskus oli myöntänyt poikkeusluvan kahdeksan suden tappamiseen. Poikkeusluvan myöntämisen päämääränä oli tappaa itärajan tuntumassa liikkuva enintään kahdeksan suden lauma, jossa DNA-näyteanalyysien perusteella oli kahdesta kuuteen koirasutta. Hallinto-oikeus oli kumonnut riistakeskuksen päätöksen katsoen, ettei asiassa ollut esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, ettei asiassa olisi ollut muuta tyydyttävää ratkaisua poikkeusluvan myöntämisen sijaan. 

Riistakeskuksen päätöksen perusteluissa oli viitattu Luonnonvarakeskuksen lausuntoon, jonka mukaan metsästyksen kohdentaminen pelkästään koirasusiin niiden ulkoisten tuntomerkkien perusteella oli käytännön metsästystilanteessa mahdotonta. Lisäksi susien elävänä pyytämistä loukulla pidettiin lausunnossa erittäin epävarmana. 

Korkein hallinto-oikeus viittasi unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja totesi, että viranomaisen oli poikkeuslupia myönnettäessä osoitettava merkitykselliseen parhaaseen tieteelliseen ja tekniseen asiantuntemukseen tukeutumalla, ettei tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi kyseessä olevissa olosuhteissa ollut muuta tyydyttävää ratkaisua. 

Poikkeusluvan päämääränä oli suden geeniperimän suojelu. Poikkeuslupa kohdistui asiassa saadun tieteellisesti todennetun selvityksen perusteella enintään kuuteen geeniperimältään puhtaaseen susiyksilöön. Korkein hallinto-oikeus katsoi saadun selvityksen perusteella, ettei poikkeusluvan päämäärää luonnonvaraisen eläimistön säilyttämiseksi niin, ettei haitallisia risteymiä susien ja koirasusien välillä jatkossa tapahdu, ollut mahdollista käytännössä toteuttaa muuten kuin tappamalla koko koirasusia sisältävä susilauma. Koko lauman tappamista ei näissä oloissa voitu pitää suhteettomana tavoiteltuun päämäärään nähden. Suomen riistakeskuksen päätös ei ollut lainvastainen. 

Lue koko ratkaisu KHO:2024:76 Suomen Laki –hakupalvelussa. 

Katso myös:

Metsästyslaki 37 § 3 momentti, 41 § 1 momentti ja 41 a § 1 momentti 

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artikla 1 kohta, 16 artikla 1 kohta e alakohta ja liite IV (a) kohta 

Unionin tuomioistuimen tuomio 10.10.2019, Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola (C-674/17, ECLI:EU:C:2019:851) 

Unionin tuomioistuimen tuomio 14.6.2007, komissio v. Suomi (C-342/05, ECLI:EU:C:2007:341)