KHO: Susireviiri rakennettavien tuu­li­voi­ma­loi­den läheisyydessä ei estänyt rakennuslupien myöntämistä

Kunnan rakennus- ja ympäristölautakunta oli oikeusvaikutteiseen tuulivoimaosayleiskaavaan ja hankkeelle myönnettyihin poikkeamispäätöksiin perustuen myöntänyt rakennusluvat kahdeksalle tuulivoimalalle, joiden suurin sallittu kokonaiskorkeus oli 240 metriä.

Hankealueelle oli osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen muodostunut susireviiri. Asiassa oli ratkaistavana, oliko tuulivoimaloiden rakennushanke mahdollista toteuttaa aiheuttamatta susien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellon vastaisia vaikutuksia.

Luonnonsuojelulakiin perustuva lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto voi koskea vain verrattain suppeita alueita, eikä se velvoittanut suojelemaan suden koko elinympäristöä. Kiellon noudattamisen arvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittelyyn liittyvät lajikohtaiset erityispiirteet sekä se, että tuulivoimaloista saattoi aiheutua häiriötä tuulivoimalan varsinaista rakennuspaikkaa laajemmalle alueelle.

Selvitys susien esiintymisestä hankealueella perustui rakennuslupien hakijan esittämiin selvityksiin sekä korkeimman hallinto-oikeuden Luonnonvarakeskukselta pyytämään lausuntoon. Hankealue sijoittui noin 820 km2:n suuruisen reviirialueen reunalle, eikä hankealueella tai sen vaikutusalueella selvitysten perusteella sijainnut tunnettuja susien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Kysymys ei selvitysten perusteella ollut myöskään alueesta, jolle susien lisääntymisen tai muutoin lauman olemassaolon kannalta keskeiset alueet yleensä sijoittuivat. Kun lisäksi otettiin huomioon susireviirin ja reviirialueelle sijoittuvien potentiaalisten lisääntymisalueiden laajuudesta sekä susien käyttäytymisestä ja muista lajikohtaisista piirteistä saatu selvitys, selvityksiä voitiin pitää riittävinä sen osoittamiseksi, ettei rakennuslupien myöntämisestä aiheudu alueella esiintyville susille luonnonsuojelulain vastaisia kielteisiä vaikutuksia.

Asiassa oli lisäksi ratkaistavana, oliko rakennettavien tuulivoimaloiden voimalatyyppi ja tekniset ominaisuudet yksilöity rakennuslupahakemuksissa riittävän tarkasti. Osayleiskaavassa ja poikkeamispäätöksissä rakentamiselle asetettujen ehtojen täyttymisen ja hankkeen vaikutusten naapureihin tuli olla rakennusluvista päätettäessä riittävän luotettavasti arvioitavissa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että rakennuslupahakemuksissa ja pääpiirustuksissa esitettyjen tuulivoimalan yksilöintitietojen oli oltava riittävän täsmällisiä siten, että niiden perusteella oli mahdollista luotettavasti arvioida, olivatko rakennusluvan myöntämisedellytykset olemassa. Vastaavasti rakennuslupapäätöksiin sisällytettävien lupaehtojen oli oltava riittävän tarkkoja luvan myöntämisen edellytysten varmistamiseksi.

Rakennuslupapäätösten yhteydessä hyväksytyissä pääpiirustuksissa ei ollut tässä tapauksessa esitetty kaikkia rakennettavien tuulivoimaloiden päämittoja, vaan tarkat tiedot oli edellytetty toimitettavaksi rakennusvalvontaviranomaiselle vasta yksi kuukausi ennen aloituskokousta. Rakennettavia tuulivoimaloita koskevien yksilöintitietojen tai rakennuslupamääräysten perusteella ei myöskään ollut mahdollista varmistua siitä, että melu- ja välkemallinnuksissa esitetyt tiedot vastasivat voimaloiden rakentamisesta naapurustolle aiheutuvia enimmäisvaikutuksia. Koska tuulivoimaloiden keskeisiä ominaisuuksia koskevat tiedot jäivät rakennuslupapäätösten ja niiden yhteydessä hyväksyttyjen pääpiirustusten perusteella epäselviksi, lupapäätöksistä ei käynyt yksiselitteisesti ilmi, millaisiin rakennustoimenpiteisiin luvanhakija oli myönnettyjen rakennuslupien perusteella oikeutettu ja millaisiksi tuulivoimaloiden rakentamisesta naapurustolle aiheutuvat vaikutukset muodostuivat.

Lue koko ratkaisu KHO 2023:73 Suomen Laki -hakupalvelussa.