KHO vahvisti lää­key­ri­tyk­sel­le annetun mark­ki­noin­ti­kiel­lon

Lääkeyrityksen migreenilääkkeelle oli myönnetty myyntilupa, ja lääke oli lääkkeiden määräämiseen oikeutettujen henkilöiden määrättävissä potilaille apteekista toimitettavaksi. Lääkkeiden hintalautakunta ei ollut vielä ratkaissut lääkeyrityksen hakemusta lääkkeen korvattavuudesta ja tukkuhinnasta.

Lääkeyritys sopi terveyspalveluyrityksen kanssa migreenilääkkeen myymisestä viimeksi mainitulle, joka puolestaan luovutti lääkettä sopimuksessa määritellyille migreenipotilailleen samaan hintaan palvelumaksulla lisättynä. Apteekista toimitettuna lääkeannoksen hinta potilaalle oli yli 20 kertaa kalliimpi kuin järjestelyyn perustuva hinta terveyspalveluyrityksessä.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) oli kieltänyt lääkeyritystä jatkamasta tai uudistamasta mainitun lääkevalmisteen markkinointia sopimuksessa mainitulla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus viittasi arvioinnissaan unionin oikeuteen perustuvaan lääkemainonnan laajaan käsitteeseen sekä lääkemääräyksellä toimitettavien lääkkeiden mainonnan kiellon tulkintaan ja katsoi, että järjestelyn luonteena ja tarkoituksena oli ollut lääkevalmisteen määräämisen, toimittamisen, ostamisen tai käytön edistäminen lääkeasetuksen 25 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Vaikka lääkkeen potilaille oli luovuttanut terveyspalveluyritys, oli lääkeyrityksen toiminta katsottava lääkkeen markkinoinniksi.

Arvioidessaan lääkevalmisteen markkinointia korkein hallinto-oikeus päätyi siihen, että järjestelyssä oli toimittu lääkelain säännösten vastaisesti. Fimea oli siten voinut kieltää lääkeyritystä jatkamasta tai uudistamasta markkinointia.

Lue koko ratkaisu KHO 2023:8 Suomen Laki -hakupalvelussa.