KHO: Vankien määrääminen karanteeniin voitiin tehdä ilman selvitystä yksilöllisestä al­tis­tu­mis­ris­kis­tä

Vankilassa oli ilmennyt laitosepidemia. A, kuten muutkin laitoksessa olleen vangit, oli määrätty karanteeniin.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli Vankiterveydenhuollon yksikön valituksesta ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut pitää A:ta koskevaa karanteenipäätöstä lainvastaisena sillä perusteella, että päätös oli tehty selvittämättä erikseen yksilöllisesti A:n tosiasiallista liikkumista ja mahdollisia lähikontakteja vankilassa. A oli kertonut olleensa koko mahdollisen altistumisajan omaehtoisessa karanteenissa huoneessaan ja käyttäneensä huoneen ulkopuolella kasvomaskia, eikä hän siten pitänyt altistumista kohdallaan mahdollisena.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yleisvaarallista tartuntatautia koskevan laitosepidemian rajoittamiseksi tehdyt karanteenipäätökset oli tullut tehdä viivytyksettä. Laajaa yksilöllistä selvittämisvelvollisuutta vastaan puhui myös se, että viranomaisen mahdollisuuksia jälkikäteen luotettavasti selvittää kunkin vangin yksilöllistä liikkumista ja toimintaa laitoksessa edellisen viikon aikana voitiin pitää rajallisina. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin.

Lue koko ratkaisu KHO 2023:5 Suomen Laki -hakupalvelussa.