KHO: Verohallinto oli voinut hylätä pe­rin­tä­toi­min­taa harjoittavan yhtiön tietopyynnön

Asiassa oli kysymys siitä, oliko pyydettyjen henkilötietojen sähköisessä muodossa tapahtuvalle luovuttamiselle Verohallinnon henkilörekisteristä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset. Tämä edellytti sen arviointia, oliko tietojen pyytäjällä yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset huomioon ottaen oikeus tallettaa ja käyttää pyytämiään henkilötietoja. Tältä osin kysymys oli siitä, oliko pyydettyjen henkilötietojen käsittely yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla lainmukaista. 

Perintätoimintaa harjoittava A Oy oli pyytänyt saada Verohallinnolta vuoden 2017 tuloverotuksen julkiset tiedot henkilötunnusten perusteella niistä henkilöistä, joihin yhtiö kohdisti perintää. Tiedot oli pyydetty luovuttamaan sähköisessä muodossa kerran massaluovutuksena ja muutoin viikoittain. Tietoja käytettäisiin arvioitaessa yhtiön velallisasiakkaiden maksukykyä, joka yhtiön mukaan oli olennainen tekijä perintätoimenpiteiden tarkoituksenmukaisessa kohdentamisessa. 

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverotuksen julkisten tietojen käsittelyä lailla säädellyn perintätoiminnan yhteydessä velallisten maksukykyä arvioitaessa voitiin sinänsä pitää yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna henkilötietojen käsittelynä, joka on tarpeen rekisterinpitäjän, eli tässä tapauksessa A Oy:n, tai kolmannen osapuolen, eli tässä tapauksessa yhtiön toimeksiantajien, oikeutettujen etujen toteuttamiseksi. 

Henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta koskevan edellytyksen täyttyminen edellytti lisäksi sen arviointia, syrjäyttivätkö henkilötietojen suojaa koskevat rekisteröityjen, eli perintätoiminnan harjoittajan A Oy:n velallisasiakkaiden, edut tai perusoikeudet ja -vapaudet kuitenkin edellä tarkoitetut rekisterinpitäjän ja kolmannen osapuolen edut. Kysymys oli niin sanotusta tasapainotestistä. 

Tässä arvioinnissa oli ensinnäkin otettava huomioon, millainen merkitys pyydettyjen verotustietojen käsittelyllä oli perintätoiminnan harjoittajan sekä sen toimeksiantajien ja velallisasiakkaiden kannalta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että pyydettyjen tietojen käsittelyä perintätoiminnan yhteydessä velallisten maksukykyä arvioitaessa voitiin A Oy:n esittämän selvityksen perusteella pitää yleisesti arvioiden tarpeellisena ja hyödyllisenä mutta ei kuitenkaan miltään osin välttämättömänä minkään edellä tarkoitetun tahon edun kannalta. 

Merkityksellistä oli myös se, voitiinko perintätoiminnan harjoittajan velallisasiakkaiden katsoa henkilötietojen keräämisen ajankohtana ja sen yhteydessä voivan kohtuudella odottaa, että tuloverotuksen julkisia tietoja tultaisiin käyttämään perintätoiminnan yhteydessä heidän maksukykyään arvioitaessa. 

Tältä osin voitiin ensinnäkin todeta, että tuloverotuksen julkisista tiedoista laaditaan erillinen julkinen luettelo maakunnittain, johon sisältyvät tiedot ovat kenen tahansa saatavilla, joskin julkisuuslain mukaisin, muun ohella tiedon sähköistä antamistapaa koskevin rajoituksin ja edellytyksin. Toisaalta tietojen antaminen verotusta varten on lakisääteinen velvoite, eikä verotustietojen käsittely Verohallinnossa edellytä verovelvollisten suostumusta. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että perintätoiminnan harjoittajien jo olevien ja tulevien velallisasiakkaiden ei yleisesti voida katsoa kohtuudella voivan tietoja Verohallinnolle ilmoitettaessa ja niitä Verohallinnossa käsiteltäessä odottaa, että tuloverotuksen julkisia tietoja tultaisiin massamuotoisesti sähköisesti luovutettuina myöhemmin käyttämään myös perintätoiminnan yhteydessä heidän maksukykyään arvioitaessa. Viimeksi mainittua tietojen käyttötarkoitusta oli lisäksi pidettävä tietojen alkuperäiseen verotukseen liittyvään käyttötarkoitukseen nähden uutena ja siitä olennaisesti poikkeavana. 

Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n pyytämien, massamuotoisesti luovutettavien tuloverotuksen julkisten tietojen käsittely perintätoiminnan yhteydessä velallisasiakkaiden maksukykyä arvioitaessa ei ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla lainmukaista. 

Koska A Oy:llä ei henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan ollut oikeutta tallettaa ja käyttää pyytämiään henkilötietoja, julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset tietojen antamiselle sähköisessä muodossa eivät täyttyneet. Verohallinto oli voinut hylätä yhtiön tietopyynnön sanotun lainkohdan perusteella. 

Äänestys 4-1. 

Lue koko ratkaisu KHO:2024:73 Suomen Laki –hakupalvelussa.