KHO:lta kaksi ratkaisua eri­kois­si­joi­tus­ra­has­to­jen verotuksesta

Ratkaisussa KHO 2022:138 B-rahasto oli avoin luxemburgilainen sopimusperusteinen kiinteistöihin sijoittava erikoissijoitusrahasto. Rahaston ainoa alarahasto oli luxemburgilainen sopimusperusteinen A-alarahasto, joka oli sijoittanut varallisuudestaan yli viidesosan rakennustoimintaan suomalaisten kommandiittiyhtiöiden kautta. A-alarahaston tuotot muodostuivat kommandiittiyhtiöiden tulo-osuuksista.

Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko A-alarahaston katsoa tuloverolain 20 a §:n mukaan vastaavan kotimaista erikoissijoitusrahastoa, kun otettiin huomioon, että kotimainen pääasiallisesti kiinteistöihin sijoittava erikoissijoitusrahasto sai sijoittaa kiinteistörahastolain 15 §:n 5 momentin nojalla rakentamiseen sekä kiinteistönjalostustoimintaan enintään yhden viidesosan kiinteistörahaston varallisuudesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska A-alarahaston varallisuudesta oli sijoitettu yli yksi viidesosa rakentamistoimintaan, alarahasto harjoitti niin merkittävää rakennustoimintaa, ettei sen voitu katsoa vastaavaan tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettuja tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaita erikoissijoitusrahastoja. Kun otettiin huomioon se, ettei tuloverolain 20 a §:ssä säädetyn erikoissijoitusrahastojen verovapauden tavoiteltuna päämääränä ollut se, että verovapauden piirissä olisivat merkittävää rakennus- ja/tai kiinteistönjalostustoimintaa harjoittavat toimijat, alarahaston tilanne ei ollut objektiivisesti arvioituna rinnastettavissa sellaisen kotimaisen kiinteistörahaston tilanteeseen, joka sijoittaa rakentamiseen sekä kiinteistönjalostustoimintaan enintään yhden viidesosan kiinteistörahaston varallisuudesta. Siten kysymys ei ollut SEUT 63 artiklassa kielletystä pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksesta.

Tuloverotuksen ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021 sekä lähdeverotuksen ennakkoratkaisu vuosille 2020 ja 2021.

Ratkaisussa KHO 2022:139 B-rahasto oli luxemburgilainen sopimusperusteinen FCP-sateenvarjorahasto. B-rahaston A-alarahasto oli avoin sopimusperusteinen varallisuusmassa, joka sijoitti varojaan pääasiallisesti kiinteistökohteisiin. B-rahastolla oli vain yksi välitön osuudenomistaja.

Asiassa oli ratkaistavana, täyttikö A-alarahasto tuloverolain 20 a §:ssä säädetyt edellytykset vapaudelle tulosta suoritettavasta verosta, vaikka A-alarahastolla oli vain yksi välitön osuudenomistaja. Asiassa oli siten kysymys siitä, seurasiko sanotun säännöksen 4 momentissa olevasta viittauksesta vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:ään se, että ollakseen verovapaa kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin varojaan sijoittavalla erikoissijoitusrahastolla on oltava vähintään kymmenen osuudenomistajaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon tuloverolain 20 §:n 4 momentin sanamuoto ja esityöt sekä verotuksessa noudatettava legaliteettiperiaate, pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sijoittavien erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksenä on tuloverolain 20 a §:n 4 momentin mukaan se, että rahasto jakaa vuosittain säännöksessä tarkoitetun määrän tilikauden voitostaan. Säännöksessä ei ollut katsottava asetetun muita edellytyksiä pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sijoittavan erikoissijoitusrahaston verovapaudelle. Siten A-alarahasto ei ollut velvollinen suorittamaan Suomessa tulon perusteella veroa yksin sen vuoksi, että sillä oli vain yksi välitön osuudenomistaja.

Tuloverotuksen ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021 sekä lähdeverotuksen ennakkoratkaisu vuosille 2020 ja 2021.