KKO antoi en­nak­ko­pää­tök­sen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 

A oli videoyhteydessä 9–13-vuotiaiden lasten kanssa ohjeistanut heitä työntämään esineitä sukupuolielimiinsä. Syytteen mukaan A oli käyttänyt asianomistajia itseään välikappaleena toteuttaen siten sukupuoliyhteyden heihin. Hovioikeus oli tuominnut A:n törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä, mutta hylännyt syytteen sukupuoliyhteyttä koskevan ankaroittamisperusteen osalta. 

A:n ei katsottu olleen sukupuoliyhteydessä asianomistajien kanssa, eikä hänen katsottu syyllistyneen sukupuoliyhteyden käsittäneeseen hyväksikäyttöön myöskään välillisenä tekijänä.  

Korkeimman oikeuden mukaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn tavoite on suojata lapsen seksuaalista kehitystä ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Sääntelyn tarkoitukseen nähden olennaista merkitystä ei välttämättä ole sillä, millä tavalla asianomistajan kehoon tunkeutuminen on toteutettu. Korkein oikeus toteaa, että tullakseen arvioiduksi tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan (540/2011) nojalla törkeänä tekomuotona lapsen seksuaalisen hyväksikäytön on kuitenkin täytettävä saman luvun 10 §:ssä (509/2014) tarkoitettu sukupuoliyhteyden määritelmä. 

Sukupuoliyhteyden käsitteen käyttöala rikoslaissa on laajempi verrattuna sen arkikieliseen merkitykseen. Sukupuoliyhteytenä pidetään muun ohella myös esineellä tapahtuvaa seksuaalista tunkeutumista sukupuolielimeen. Määritelmäsäännöksen tekotapojen laajennuksilla on pyritty ennen kaikkea siihen, että tekojen rangaistavuus ei riipu osapuolten sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. 

Lain sanamuodon mukaan sukupuoliyhteyden käsittävän teon kohteena on määritelmän laajentumisesta huolimatta toisen keho tai sukupuolielin ja tekotapana tunkeutuminen toisen kehoon tai toisen sukupuolielimen ottaminen omaan kehoon. Määritelmäsäännöksen säätämiseen johtaneista esitöistä ei ole saatavissa tukea sellaiselle tulkinnalle, että sukupuoliyhteytenä rikosoikeudellisessa merkityksessä voitaisiin pitää myös sitä, että tekijä saa etäyhteyden välityksellä suostuttelemalla tai muutoin uhrin tunkeutumaan omaan kehoonsa. 

Lue koko ratkaisu KKO:2023:9 Suomen Laki –hakupalvelussa.