KKO antoi en­nak­ko­pää­tök­sen oi­keu­den­käy­tös­sä kuultavan uhkaamisesta

A ja B olivat kohdistaneet C:hen törkeän kotirauhan rikkomisen ja B lisäksi pahoinpitelyn ja pakottamisen. A oli tekokokonaisuuden päätteeksi uhannut C:tä ja tämän perhettä kostotoimilla, mikäli C ilmoittaisi kyseisistä rikoksista poliisille. Korkein oikeus katsoi, että A oli menettelyllään syyllistynyt oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen ja että kyseisestä rikoksesta oli perusteltua rangaista erikseen.

Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 kohtaa sanamuodon mukaisesti tulkiten ei ole perusteltua asettaa vaatimusta, jonka mukaan viranomaismenettelyn tulisi olla vireillä jo väkivallan tai uhkauksen tapahtuessa. Säännöksen esitöissä on kiinnitetty huomiota tällaisen menettelyn erityiseen moitittavuuteen siitä lainkäytölle aiheutuvan uhan vuoksi. Korkein oikeus toteaa, että menettelystä lainkäytölle aiheutuvan uhan suhteen on moitittavana pidettävä paitsi sitä, että viranomaismenettelyn kulkuun pyritään vaikuttamaan, myös sitä, että viranomaismenettelyä ei tällaisen väkivallan tai uhan seurauksena uskalleta lainkaan saattaa vireille. Tekijän ja myös asianomistajan näkökulmasta teon sisältö ja tarkoitus ovat asiallisesti samat kuin tilanteessa, jossa esitutkinta on ehtinyt jo muodollisesti alkaa ja uhatun henkilön esitutkintakuulustelu on odotettavissa.

Korkein oikeus toteaa edelleen, että säännöksen soveltamisen kannalta riittävänä on pidettävä, että väkivallalla tai uhkauksella pyritään estämään lausunnonanto konkreettisesti odotettavissa olevassa viranomaismenettelyssä, jossa väkivallan tai uhkauksen kohde tulisi olemaan asianosaisena tai muussa säännöksessä mainitussa asemassa. Tekijän tulee mieltää, että mainitulla henkilöllä on konkreettiset mahdollisuudet antaa rikoksesta lausuntonsa tällaisessa viranomaismenettelyssä, kuten tämän ilmoittaessa poliisille rikoksesta esitutkintalain 3 luvun mukaisesti sekä mahdollisessa myöhemmässä esitutkintakuulustelussa.

A:n on hovioikeudessa selvitetty uhanneen C:tä tarkoituksin, ettei tämä asianomistajana ilmoittaisi A:n ja B:n teoista poliisille. Näin menettelemällä A on sanotussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla yrittänyt estää C:tä antamasta asianomistajana lausuntoa poliisitutkinnassa. Edellä lausutut seikat huomioon ottaen A:n edellä kohdassa 2 kuvattu menettely täyttää oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistön.

Lue koko tapaus KKO:2024:55 Suomen Laki -hakupalvelussa.