KKO antoi en­nak­ko­pää­tök­sen ta­kai­sin­saan­ti­kan­tees­ta lahjoitusten peräyttämiseksi

Osakeyhtiön johtoon kuulunut C oli vuosina 1996, 2001 ja 2002 luovuttanut vastikkeetta aviopuolisolleen B:lle merkintäoikeutensa yhtiön vaihtovelkakirjalainaan ja optio-oikeutensa yhtiön emoyhtiön osakkeisiin. Luovutuksista ei ollut tehty lahjanlupauslain 6 §:n mukaista ilmoitusta. B oli merkinnyt vaihtovelkakirjalainan, vaihtanut sen yhtiön osakkeisiin ja vuonna 2006 myynyt osakkeet. B oli merkinnyt optioilla emoyhtiön osakkeet ja myynyt ne vuosina 2002, 2003 ja 2010. 

C oli sittemmin vuosina 2017 ja 2018 velvoitettu maksamaan yhtiölle vahingonkorvausta. Yhtiön korvauksia koskevat ulosottohakemukset olivat tulleet vireille ulosotossa 2017 ja 2018. Saatavien siirronsaajana oleva velkojayhtiö pani 2019 vireille takaisinsaantikanteen B:tä vastaan lahjoitusten peräyttämiseksi ja vaati niiden arvon korvauksena osakkeiden myynnistä saatuja voittoja vastaavia rahamääriä. 

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että lahjoituksista puolisolle oli tullut tehdä lahjanlupauslain 6 §:n mukainen ilmoitus. Takaisinsaantiaika ei ollut alkanut kulua, koska lahjailmoituksia ei ollut tehty ennen ulosottohakemusten vireilletuloa. Lahjat määrättiin peräytymään. Peräytyvän omaisuuden arvon korvaus oli määritettävä peräytyvän oikeustoimen kohteena olevalla omaisuudella takaisinsaantiasian ratkaisemisen hetkellä olevan arvon mukaan. Arvon korvaus määritettiin toimivan yhtiön osakkeiden arvon perusteella. 

Palautusvelvollisuus ei johtanut B:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, eikä sovittelulle ollut painavaa syytä lahjoitusten ja takaisinsaantikanteen nostamisen välillä kuluneesta pitkästä ajasta huolimatta. 

Lue koko tapaus KKO:2024:22 Suomen Laki -hakupalvelussa.