KKO antoi kaksi ennakkopäätöstä ku­lut­ta­jan­suo­ja­lain mukaisista luot­to­kus­tan­nuk­sis­ta

Korkein oikeus katsoi kahdessa ennakkopäätöksessään, että maksut luotonantajien vapaaehtoisiksi lisäpalveluiksi kutsumista palveluista täyttivät kuluttajansuojalain mukaisen luottokustannusten määritelmän. Tämän johdosta luotonantajat olivat rikkoneet kuluttajaluottojen hintasääntelyä.

Kuluttajaluottoja tarjoavat yhtiöt olivat tarjonneet kuluttajille erillistä maksua vastaan palveluja, joilla voitiin muun muassa nopeuttaa luottohakemuksen käsittelyä, saada luotto nopeutetusti käyttöön ja muuttaa maksuaikataulua.

Kuluttaja-asiamies katsoi, että maksujen periminen kyseisistä palveluista johti kuluttajansuojalaissa säädetyn luottokustannuskaton ylittymiseen ja vaati, että yhtiöitä kielletään sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta sanottua menettelyä. Yhtiöt olivat vastustaneet kieltoa katsoen, että kyseiset maksut oli rajattu hintasääntelyn ulkopuolelle eikä luottokustannuskatto ollut siten ylittynyt.

Korkein oikeus viittasi Euroopan unionin oikeuteen ja totesi, että luottokustannusten määritelmä oli laaja. Korkein oikeus tarkasteli erikseen kunkin palvelun sisältöä sekä päätyi siihen, että palveluista perittävät maksut olivat luottokustannuksia, jolloin kuluttajansuojalaissa säädetty luottokustannuskatto oli ylittynyt. Kysymys oli maksuista, jotka tulivat kuluttajan maksettavaksi luottosopimuksen yhteydessä ja kuluttajaluottosuhteen johdosta. Palvelun vapaaehtoisuudella tai pakollisuudella ei ollut tällöin merkitystä. Maksut olivat myös luotonantajien tiedossa, koska maksut perustuivat niiden omiin ehtoihin ja hinnastoon. Näin ollen maksut täyttivät luottokustannusten määritelmän. Korkein oikeus katsoi, että molemmissa asioissa oli perusteet kieltää sakon uhalla yhtiötä jatkamasta menettelyä.

Lue tapaukset KKO:2024:58 ja KKO:2024:59 Suomen Laki -hakupalvelussa.

Lähde Korkeimman oikeuden tiedote