KKO arvioi kannabiksen huu­mausai­ne­pi­toi­suu­den vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen 

A oli tuonut maahan useilla eri kerroilla yhteensä 2 600 grammaa kannabiksen kukintoa, ja B oli noutanut ja luovuttanut eteenpäin neljä postilähetystä, jotka olivat sisältäneet 1 400 grammaa kannabiksen kukintoa. Molemmissa tapauksissa kannabiksen sisältämän huumausaineen eli tetrahydrokannabinolin pitoisuus oli hyvin matala. 

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että rangaistus huumausainepitoisuudeltaan laimean kannabiksen osalta oli mitattava lievemmin kuin tavanomaisesta marihuanasta. 

Rikoslain 50 luvun 5 §:n mukaan huumausaineena pidetään huumausainelaissa tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 3 §:n määritelmäsäännöksen 5 a kohdan ja siinä viitatun YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen listan I nojalla huumausaineina pidetään muun ohella kannabista (intialainen hamppu) sekä kannabisuutteita. Kyseisen säännöksen 5 b kohdan ja siinä viitatun YK:n psykotrooppisia aineita koskevan vuoden 1971 yleissopimuksen listan I nojalla huumausaineena pidetään muun ohella tetrahydrokannabinolia sellaisenaan. Kannabiskasvissa esiintyvää kannabidiolia (CBD) ei ole määritelty huumausaineeksi. 

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean antaman lausunnon mukaan kannabiskasvimateriaalin THC-pitoisuudet ovat viime vuosikymmenien aikana kohonneet merkittävästi. Yhdysvalloissa takavarikoidun kannabiskasvimateriaalin keskimääräinen pitoisuus vuonna 1980 oli 1,5 prosenttia ja vuonna 2019 keskimäärin 13,88 prosenttia. Euroopassa vastaava pitoisuus vuonna 2019 oli 8–13 prosenttia. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan kannabistuotteen kemiallinen koostumus, erityisesti ero korkean ja matalan THC-pitoisuuden tuotteiden välillä, on oleellinen tuotteen vaikutusten kannalta. Sellainen kannabiskasvin kukinto, jonka THC-pitoisuus on noin 0,2 prosenttia, on rinnastettavissa vaarallisuutensa, ominaisuuksiensa, käyttötapojensa ja annostuksensa osalta perinteisistä Suomessa käytetyistä huumausaineista parhaiten marihuanaan, mutta se on tavanomaista marihuanaa vähemmän haitallista alhaisemman THC-pitoisuutensa vuoksi. CBD:n ja THC:n mahdollisia yhteisvaikutuksia ja CBD:n vaikutusta THC-pitoisuudeltaan matalan kannabiksen käytön haitallisuuteen on kuitenkin nykyisen tutkimustiedon perusteella vaikea yksiselitteisesti arvioida. 

Edelleen THL:n lausunnon mukaan myös sellaisen kannabiksen kukinnon, jonka THC-pitoisuus on matala, tyypillisin väärinkäyttötapa on todennäköisesti polttaminen tai höyrystäminen. Tutkimuksissa on arvioitu, että 5 milligramman THC-annos aiheuttaa satunnaiskäyttäjällä todennäköisesti heikon huumevaikutuksen ilman akuutteja psyykkisiä haittavaikutuksia, kuten ahdistuneisuutta ja vainoharhaisuutta. Käytettäessä THC-pitoisuudeltaan 0,2 prosentin vahvuista kannabista tarvitaan sanottuun THC-annokseen 2,5 grammaa poltettavaa tai höyrystettävää materiaalia. 

Korkein oikeus katsoo, että THC-pitoisuudeltaan hyvin matalan kannabiskasvin kukinnon tavanomaisena käyttöannoksena voidaan edellä esitetyn selvityksen perusteella pitää noin 2,5 gramman kerta-annosta. Koska tällainen kannabis on luokiteltavissa ainakin kognitiivisilta ja psykomotorisilta vaikutuksiltaan tavanomaista marihuanaa vaarattomammaksi ja miedommaksi huumausaineeksi, siitä mitattavan rangaistuksen tulee olla vastaavasta marihuanan käyttömäärästä tuomittavaa lievempi. 

Lue koko ratkaisu KKO:2023:94 Suomen Laki –hakupalvelussa.