KKO arvioi Suomen tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa huoltopäätöksen täytäntöönpanon turvaamiseksi määrätyn uhkasakon tuomitsemista koskevassa asiassa 

A:n ja B:n yhteinen lapsi oli määrätty yksin A:n huoltoon ja asumaan tämän luona. B oli ennen päätöksen antamista poistunut lapsen kanssa Suomesta, eikä hänen tai lapsen olinpaikka ollut tiedossa. Lapsella ei ollut tämän jälkeen ollut yhteyttä A:han. Huoltopäätöksen täytäntöönpanemiseksi käräjäoikeus oli määrännyt lapsen noudettavaksi sekä täytäntöönpanon turvaamiseksi velvoittanut B:n sakon uhalla ilmoittamaan lapsen olinpaikan ja myötävaikuttamaan käytettävissä olevilla keinoilla lapsen palauttamiseksi Suomeen. Lasta ei ollut saatu noudettua, eikä B ollut noudattanut sitä, mihin hänet oli sakon uhalla velvoitettu. 

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että Suomen tuomioistuimella oli toimivalta tutkia hakemus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi. 

Korkein oikeus katsoi, että B:llä ei ollut ollut hyväksyttävää syytä hänelle asetettujen velvoitteiden noudattamatta jättämiseen. Asiassa oli kuitenkin lisäksi arvioitava sen seikan merkitystä, että lapsen olosuhteet olivat uhkasakon asettamisen jälkeen vakiintuneet B:n luokse. Lapsi oli elänyt B:n kanssa useiden vuosien ajan A:n ja viranomaisten ulottumattomissa. B:n menettelyn seurauksena ei ollut käytettävissä tietoja siitä, turvaavatko lapsen olosuhteet B:n luona hänen tasapainoisen kehityksensä ja hyvinvointinsa. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoi, että olosuhteiden vakiintumiselle ei voitu antaa asiassa merkitystä. Uhkasakko tuomittiin maksettavaksi. 

Lue koko tapaus KKO:2024:52 Suomen Laki –hakupalvelussa.