KKO arvioi taloudellisen hyödyn vähäisyyttä veropetoksessa 

Korkein oikeus toteaa, että alempien tuomioistuinten käytäntö siitä, minkä suuruinen omaisuuden arvo tai taloudellisen hyödyn määrä tekee erilaisista omaisuus- ja varallisuusrikoksista lieviä, on epäyhtenäistä. Rikosnimikkeestä, kohteesta, tekotavasta ja muista olosuhteista riippuen raja on tyypillisesti vaihdellut noin 500 eurosta 800 euroon ja joskus jopa 1 000 euroon. Eräissä tapauksissa raja on voitu asettaa näitäkin rahamääriä korkeammalle. Näin on saatettu tehdä etenkin veropetosrikoksissa. 

Julkisiin varoihin kohdistuvissa rikoksissa taloudellisen hyödyn määrää ei ole perusteltua arvioida eri perustein kuin yksityisiin kohdistuvissa rikoksissa, vaan arvioinnin tulee olla toisiaan vastaavissa eri rikoksissa lähtökohtaisesti samanlaista. Korkein oikeus katsoo, että veropetosrikoksia voidaan taloudellisen hyödyn määrän vähäisyyttä koskevalta osalta lähtökohtaisesti arvioida tässä suhteessa vastaavalla tavalla kuin muitakin omaisuus- tai varallisuusrikoksia. 

Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen Korkein oikeus pitää perusteltuna tulkita rikoslain 29 § luvun 3 §:ää siten, että tavoitellun taloudellisen hyödyn määrän ylittäessä 1 000 euroa veropetosta ei lähtökohtaisesti voida pitää vähäisenä. Tämän rajan ylittyessäkin veropetos voi kuitenkin muiden tekoon liittyvien seikkojen perusteella olla kokonaisuutena arvostellen vähäinen. 

Tässä tapauksessa A:n tavoitteleman taloudellisen hyödyn määrä on ollut 1 094,08 euroa. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu, rikosta ei voida pitää vähäisenä sillä tavoitellun taloudellisen hyödyn määrän perusteella. Asiassa ei ole ilmennyt, että tekoon olisi liittynyt muitakaan teon vähäisyyttä puoltavia seikkoja. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei A:n syyksi luettua veropetosta voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A on siten syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan veropetokseen. 

Lue koko tapaus KKO:2024:51 Suomen Laki –hakupalvelussa.