KKO arvioi törkeää pahoinpitelyä ja törkeän ryöstön yritystä koskevien ran­gais­tus­sään­nös­ten suhdetta

A ja B olivat kohdistaneet C:hen vakavaa väkivaltaa. He olivat väkivaltaa tehdessään ja sen jälkeen vaatineet C:tä maksamaan perusteetonta velkaa, mihin C ei ollut kuitenkaan suostunut. Korkein oikeus katsoi, että käytetty väkivalta ylitti sen, mitä ryöstörikoksen toteuttamiseen voitiin katsoa kuuluvan, ja että A:n ja B:n syyksi oli sen vuoksi luettava sekä törkeän ryöstön yritys että törkeä pahoinpitely. 

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta A:lle ja B:lle toistuvista C:n ruumiillisen koskemattomuuden vakavista loukkauksista. 

Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jos pahoinpitelyssä rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. 

Rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jos ryöstössä rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja ryöstö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ryöstöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava. 

Ryöstön ja törkeän ryöstön rangaistussäännösten säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu ryöstön olevan yhdistetty rikos, jonka tunnusmerkistö käsittää toiseen henkilöön kohdistuvan väkivallan tai sillä uhkaamisen ja toisen irtaimen omaisuuden anastamisen tai luvattoman käyttöön ottamisen taikka toisen pakottamisen luopumaan taloudellisesta edusta (HE 66/1988 vp s. 96). 

Mainitussa hallituksen esityksessä on todettu oikeuskäytännössä katsotun, että ryöstön toteuttamiseksi tehdystä lievästä tai tavallisesta pahoinpitelystä ei erikseen rangaista, vaan ne arvostellaan ryöstöön kuuluvana väkivaltana. Jos taas ryöstön yhteydessä on muuten pahoinpidelty ryöstön uhria tai muita henkilöitä, tällainen pahoinpitely ei sisälly ryöstöön, vaan se on arvosteltava erikseen. Esityksessä on myös todettu, että käytettäessä ryöstön suorittamiseksi väkivaltaa, joka täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, rangaistus määrättäisiin vain törkeästä ryöstöstä, johon törkeä pahoinpitely sisältyy. Ryöstön suorittamiseksi käytetyllä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jota käytetään keinona omaisuuden anastamiseksi, luvattomaksi käyttöön ottamiseksi tai toisen pakottamiseksi (s. 97–99). 

Lain perusteluissa tai Korkeimman oikeuden aiemmissa ratkaisuissa ei ole lausuttu edellä tarkoitettua niin sanottua lainkonkurrenssia koskevan kysymyksen arvioinnista silloin, kun törkeä ryöstö on jäänyt yritykseksi. Törkeän ryöstön yrityksestä tuomitaan rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaan vähintään 14 päivän ja enintään seitsemän vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Rangaistusasteikko jää siten lievemmäksi kuin törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko, joka on vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Rangaistusasteikkojen väliseen suhteeseen on kiinnitetty huomiota yhtenä mahdollisena lainkonkurrenssin arvioinnissa merkityksellisenä seikkana (ks. esim. KKO 2006:24, kohta 13). 

Korkein oikeus toteaa, että menettelyn täyttäessä sekä törkeän pahoinpitelyn että törkeän ryöstön yrityksen tunnusmerkistön, tekoa ei voida arvioida vain ensin mainitun rangaistussäännöksen kannalta, koska jälkimmäinen rikos on tunnusmerkistöltään ja suojelemiensa oikeushyvien puolesta olennaisella tavalla ensin mainittua laajempi. Sen sijaan törkeän ryöstön yritys kattaa lähtökohtaisesti myös törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön ja sillä suojellut oikeushyvät, mikä puoltaa sitä, että törkeä pahoinpitely voi ankarammasta rangaistusasteikostaan huolimatta sisältyä törkeän ryöstön yritykseen niin, ettei siitä rangaista erikseen. Näin on kuitenkin vain edellyttäen, että arvioitavana olevassa teossa käytetty väkivalta voidaan kokonaisuudessaan katsoa osaksi ryöstörikoksen suorittamista. Tässä arvioinnissa on perusteltua kiinnittää väkivallan tarkoituksen ohella huomiota myös väkivallan vakavuuteen, määrään ja muuhun ilmenemistapaan sekä tilanteeseen kokonaisuutena. 

Lue koko ratkaisu KKO:2024:4 Suomen Laki –hakupalvelussa.