KKO ei alentanut ampuma-aserikoksesta tuomittua rangaistusta 

A:n syyksi oli luettu törkeänä ampuma-aserikoksena se, että hän oli hankkinut, pitänyt hallussaan ja myynyt kolme toimintakuntoista sarjatuliasetta ilman näihin toimiin vaadittavia lupia. Lisäksi A oli syyllistynyt kahteen törkeään ampuma-aserikokseen, joissa rikoksen kohteena oli ollut puutteellisesti deaktivoituja sarjatuliaseita ja tällaisten aseiden toimintakuntoon muuntamiseksi tarvittavia keskeisiä osia. 

Kysymys rangaistuksen mittaamisesta. 

A on tuomittu käräjäoikeudessa yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen, jota hovioikeus ei ole A:n valituksesta alentanut. A on Korkeimmassa oikeudessa väittänyt, että hovioikeus on rikkonut reformatio in peius -kieltoa eli huonontamiskieltoa, kun se on katsonut, että kohdan 18 törkeä ampuma-aserikos olisi A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava ja siitä olisi yksinään tullut tuomita noin 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta, vaikka käräjäoikeus oli pitänyt tätä rikosta lievemmin rangaistavana kuin kohdan 15 rikosta, josta käräjäoikeuden mukaan olisi yksinään tullut tuomita noin 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta. Korkein oikeus toteaa, että huonontamiskielto koskee vain ratkaisun lopputulosta. Ylempi tuomioistuin voi siten muuttaa tuomion perusteluja sen estämättä, että muutoksenhakija saattaa pitää muutettuja perusteluja itselleen epäedullisina (ks. esimerkiksi KKO 2016:81, kohta 16). Hovioikeuden ratkaisussa ei siten ole rikottu huonontamiskieltoa. 

Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava kohdan 18 törkeä ampuma-aserikos, jossa A:n on selvitetty ostamalla hankkineen ja pitäneen hallussaan kolmea sarjatuliasetta eli rynnäkkökivääriä ja kahta konepistoolia, jotka soveltuvat sotilaskäyttöön, sekä aseisiin sopivia patruunoita. Aseet ovat olleet deaktivoiduista aseista toimintakuntoisiksi muunnettuja tai vanhoista ja uusista aseen osista koottuja. Kaikki aseet ovat olleet toimintakuntoisia sarjatulella ammuttaessa. A on luovuttanut aseet edelleen myymällä ne toiselle henkilölle osittain velaksi. 

A:n menettelyssä on ollut kysymys laittomasta asekaupasta, ja rikoksen kohteena on ollut useita ampumakuntoisiksi muunnettuja sarjatulitoimisia ampuma-aseita, jotka ovat selvästi tavanomaisia käsiaseita vaarallisempia ja joille ei pääsääntöisesti ole hyväksyttävää käyttötarkoitusta viranomaistoiminnan ulkopuolella. A on pyrkinyt hyötymään toiminnastaan taloudellisesti, vaikka hänen saamansa rikoshyöty on jäänyt verrattain vähäiseksi. Korkein oikeus toteaa, että A:n teko on ollut lajissaan varsin vahingollinen ja vaarallinen. Näillä perusteilla yksin tästä teosta tulisi tuomita selvästi keskimääräistä ankarampi rangaistus. Korkein oikeus katsoo, että sanotusta rikoksesta tulisi mitata lähtökohtaisesti 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistus. 

Arvioitaessa, mikä vaikutus A:n syyksi luetuilla muilla rikoksilla on yhteiseen rangaistukseen, Korkein oikeus toteaa, että kohtien 15, 18 ja 22 törkeillä ampuma-aserikoksilla on keskinäinen yhteys. Kohdan 15 törkeässä ampuma-aserikoksessa on ollut kysymys kolmen puutteellisesti deaktivoituna hankitun ja luovuttamishetkellä toimintakunnoltaan selvittämättä jääneen sarjatulitoimisen rynnäkkökiväärin myynnistä ja kohdan 22 törkeässä ampuma-aserikoksessa muun ohella useiden sarjatuliaseiden toimintakuntoon muuntamiseksi tarvittavien keskeisten osien hallussapidosta. A on siten yli kahden vuoden ajanjaksolla pitänyt hallussaan useita luvattomia sarjatuliaseita ja tällaisten aseiden osia sekä myynyt aseita muille henkilöille. A:n syyksi luetut rikokset ilmentävät A:n laittomaan asekauppaan liittyvän rikollisen toiminnan jatkuvuutta, ja rikosten välinen yhteys on otettava huomioon rikosten vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä A:n syyllisyyttä koskevassa arvioinnissa rangaistusta ankaroittavana. Kohdan 21 pitkään jatkuneella puutteellisesti deaktivoidun pistoolin hallussapidolla ja kohdan 23 huumausainerikoksella on yhteiseen rangaistukseen ainoastaan vähäinen vaikutus. 

Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvattu A:n syyksi luettujen törkeiden ampuma-aserikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä niiden A:ssa osoittama syyllisyys edellyttäisi ankarampaa kuin nyt tuomittua 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistusta. 

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittua rangaistusta ei ole aihetta alentaa. 

Lue koko ratkaisu KKO:2024:10 Suomen Laki -hakupalvelussa.